Siirry sisältöön

Elli Saarikko

Lisää linkkejä
Wikipediasta
Ellen Matilda (Elli) Saarikko
Elli Saarikko
Elli Saarikko
Henkilötiedot
Syntynyt8. maaliskuuta 1898
Suodenniemi
Kuollut18. tammikuuta 1994
Kansalaisuus Suomi
Ammatti bussinkuljettaja, bussiyrittäjä

Ellen Matilda "Elli" Saarikko (ent. Korhonen, 8. maaliskuuta 1898 Suodenniemi – 18. tammikuuta 1994) oli suomalainen linja-autonkuljettaja ja liikennöitsijä. Hän oli tiettävästi Suomen ensimmäinen nainen alallaan.

Uran alkuvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarikko oli jo nuoresta lähtien kuljettanut maataloustuotteita kotipitäjästään Suodenniemeltä Tampereelle. Mouhijärven nimismies Otto Wahlroos myönsi hänelle automobiilikuljettajan ajokortin 26. toukokuuta 1926. Kortilla sai henkilöauton lisäksi ajaa sekä kuorma-autoa että moottoripyörää. Saarikko oli suorittanut ajokokeen edellisenä päivänä Tyrväällä Lauri Aarnion toimiessa katsastusmiehenä.

Saarikon ensimmäinen auto oli Fordin matkailuauto. 18.toukokuuta 1926 hän hankki Chevrolet Standard Touring -henkilöauton, jonka hinta oli 30 000 markkaa. Hän ryhtyi taksiautoilijaksi kotipitäjässään Suodenniemellä yhdessä Eero Ylisen kanssa. selvennä 13. toukokuuta 1927 Saarikolle myönnettiin lupa henkilöiden kuljettamiseen.

Linja-autoajokorttia varten Saarikko suoritti tammi-huhtikuussa 1927 autokoulu- ja korjaamokurssin. Linja-autoajokortti hänelle myönnettiin huhtikuussa 1929.

Linja-auton kuljettajana ja kuljetusyrittäjänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elli Saarikon bussiyhtiön vuoden 1971 aikataulukirjan kansi.
Elli Saarikon bussiyhtiön vuoden 1971 aikataulukirjan kansi.

Saarikko aloitti linja-auton kuljettajan tehtävät Alpo Korhosen autolla. Liikenneluvat siirrettiin Saarikon nimiin 1934. Ennen sotia hänellä oli käytössään 14. toukokuuta 1938 ostettu Volvo-merkkinen seka-auto, joka oli niin sanottu talonpoikaisauto 9 + 1 hengelle ja Chevrolet-linja-autot, joista yksi oli 18-paikkainen LT ja toinen 25 hengen Dual. Sodan jälkeen renkaiden hankkiminen oli vaikeaa, joten Saarikko joutui ostamaan 174 600 markan hintaisen Citroën kuorma-auton saadakseen vararenkaita. Sodan jälkeen kalustoa päästiin lisäämään ja koska linja-autokyytien kysyntä kasvoi, kasvoi myös E. Saarikonkin henkilöstömäärä, mutta edelleen Saarikko ajoi autojaan myös itse.

E. Saarikko liikennöi Tampere–Nokia–Siuro–Mouhijärvi–Suodenniemi–Lavia–Kankaanpää linjalla ja harjoitti myös paikallisliikennettä Kankaanpään, Lavian ja Suodenniemen alueilla. Koululaisvuorot yleistyivät 1960-luvulla. Tilausliikennettä E. Saarikko liikennöi paitsi Suomessa myös Ruotsiin ja Leningradiin.

Elli Saarikko myi yrityksensä Länsilinjat Oy:lle vuonna 1972, jolloin hän oli 74-vuotias. Myyntihetkellä kalustoon kuului yhdeksän autoa, ja yrityksen palveluksessa oli 11 kuljettajaa.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elli Saarikko meni naimisiin työtoverinsa ja esimiehensä Alpo Korhosen kanssa vuonna 1928. Pariskunta muutti Suodenniemeltä Laviaan vuonna 1931 asettuen asumaan ensin autoasemalle ja pian Yli-Antilan talon sivurakennukseen. Perheessä mies ajoi taksia ja Elli Korhonen linja-autoa. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1944 miehen alkoholisoitumisen vuoksi. Elli Saarikko asui vielä joitakin vuosia tyttärineen Laviassa, kunnes muutti Tampereelle vuonna 1958.

Myös Saarikon sisar Anni Saarikko valitsi autoilijan uran ajamalla omaa taksiaan Laviassa. Elli Saarikon muutettua Tampereelle Anni Saarikko seurasi sisartaan ryhtyen linja-autonkuljettajaksi tämän yritykseen.

Saarikosta kerrottua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarikon kerrotaan saaneen kipinän ajokortin ja auton hankkimiseen, kun hän kuljetti maataloustuotteita Tampereelle hevoskyydillä. Saarikon hevonen pillastui vastaantullutta Paunun linja-autoa ja eläintä rauhoittamaan saapunut Epilän-vuoron kuljettaja Wäinö Paunu tokaisi Ellille: "Kuule plikka, kyllä auto on sentään rauhallisempi."

Saarikon uran alkuvaiheessa autoissa ei vielä käytetty nastarenkaita eikä teitä aurattu, joten ajokausi rajoittui sulan maan aikaan. Teiden huonon kunnon ja liukkauden vuoksi matkustajat joutuivat joskus työntämään autoa, tekemään lapiohommia tai hakemaan havuja metsästä linja-auton jäätyä jumiin. Ajan tavan mukaisesti linja-autonkuljettaja hoiti myös reitin varrella asuvien asioita. Elli toi Tampereelta milloin mekkokangasta, kenkiä, lääkkeitä tai toimitti ihmisten paperiasioita virastoissa.

Elli Saarikon Chevrolet-merkkinen auto tuhoutui sivullisen tupakasta syttyneestä tulipalossa 30. kesäkuuta 1927 Kankaanpäässä. Toimeliaana Saarikko osti uuden samanlaisen auton heti heinäkuun alussa, jolloin hänelle oli myönnetty lupa henkilöiden kuljettamiseen.

Elli Saarikon hauta Sastamalan Suodenniemellä.
Elli Saarikon hauta Sastamalan Suodenniemellä.

Ensimmäisinä vuosina etenkin miehet epäilivät Saarikon ajotaitoja hänen sukupuolensa vuoksi. Kerrotaan, että jotkut miehet jäivät mieluummin odottamaan "V. Keto-Seppälän onnikkaa" kuin hyppäsivät naisen kyytiin. Saarikon hakiessa linja-autokorttia tamperelainen katsastusinsinööri oletti, että Suomen laki kieltäisi naista ajamasta linja-autoa. Lakipykälät tarkistettiin Helsingistä asti ennen kortin luovuttamista.

Elli Saarikon sisar Anni Saarikko sai ammattimaisen autokortin 1937. Annin liikenneopetus oli ostoehtona uudelle Chevrolet Master Sp.Sedan autolle: vakiovarustein ja työkaluin, tummansininen väritys ja Goodyearin renkaat. Kauppasumma Chevylle oli 45000,00 markkaa sekä Ellin omistama Chevrolet Touring. Maksuna toimi käteinen autoa toimitettaessa. Kaupantekopäivä oli 27. Marraskuuta 1934. Ajoneuvon myi Tampereen Autotuonti O/Y.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Elli_Saarikko&oldid=23970806”