Eric Drummond
| James Eric Drummond | |
|---|---|
 Drummond noin vuonna 1918. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. elokuuta 1876 Fulford, Englanti |
| Kuollut | 15. joulukuuta 1951 (75 vuotta) Rogate, Englanti |
| Kansalaisuus | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Ammatti | poliitikko, diplomaatti |
| Arvonimi | Perthin jaarli |
| Poliitikko | |
| Puolue | Liberaalipuolue |
| Asema | Kansainliiton pääsihteeri (1919–1933) Iso-Britannian Italian-suurlähettiläs (1933–1939) Tiedotusministeriön pääneuvonantaja (1939–1940) Liberaalipuolueen varajohtaja (1946–1951) |
| Koulutus | Eton College |
| Puoliso | Angela Mary Constable Maxwell |
| Lapset | 4 |
| Vanhemmat | James Drummond Margaret Smythe |
James Eric Drummond (17. elokuuta 1876 Fulford – 15. joulukuuta 1951 Rogate) oli brittiläinen poliitikko ja diplomaatti. Hän oli Kansainliiton ensimmäisenä pääsihteerinä vuosina 1919–33.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Drummondin poliittinen ura alkoi vuonna 1900, kun hän alkoi työskennellä Britannian ulkoministeriössä. Vuonna 1906 hän aloitti työt Lord Edmond Fitzmauricen, Ulkoministeriön parlamentaarisen alisihteerin yksityissihteerinä. Vuosina 1908 ja 1910–11 Drummond toimi Sir Edward Grayn ja pääministeri Herbert Henry Asquithin yksityissihteerinä. Drummond toimi vielä vuosina 1915–1919 Arthur Balfourin sihteerinä, ja vuosina 1918–1919 hän edusti Britanniaa ensimmäisen maailmansodan rauhanehtoja käsittelevässä Pariisin rauhankonferenssissa. Drummond teki hyvää työtä, ja muiden ehdokkaiden karsiinnuttua pois hänet valittiin vuonna 1919 Kansainliiton ensimmäiseksi pääsihteeriksi.[1]
Kansainliiton pääsihteerinä Drummond keskittyi kansainvälisten suhteiden lisäksi pitkälti liiton sisäisiin asioihin, kuten budjetin valmisteluun, liiton pääkonttorin suunnitteluun ja lautakuntien nimittämiseen. Hän tuki ja arvosti työntekijöitä ja laati Kansainliittoa seuraavassa YK:ssakin käytössä olevan hyvien työolojen konseptin.[1]
Drummond irtisanoutui Kansainliiton pääsihteerin työstään vuonna 1933 ja hänen seuraajakseen tuli hänen entinen neuvonantajansa Joseph Avenol. Drummond ryhtyi Britannian Italian-suurlähettilääksi Roomassa. Hän teki tätä työtä vuoteen 1939 saakka.[1]
Vuonna 1937 Drummondin isä kuoli, jolloin hän peri Perthin jaarlin arvonimen ja pääsi Yhdistyneen kuningaskunnan ylähuoneeseen.[1]
Drummond palasi Englantiin vuonna 1939 ja ryhtyi toisen maailmansodan sytyttyä Tiedotusministeriön pääneuvonantajaksi, jossa roolissa hän toimi vain vuoteen 1940 saakka.[1]
Drummond toimi liberaalipuolueen varajohtajana vuosina 1946–1951 eli kuolemaansa asti.[1]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Drummondin vanhemmat olivat isä James Drummond ja äiti Margaret Smythe. Hän oli perheen kolmesta lapsesta vanhin ja ainoa poika, mutta hänellä oli isänsä aiemmasta avioliitosta myös kaksi puolisiskoa ja yksi puoliveli.[2]
Drummond solmi avioliiton Angela Mary Constable Maxwellin kanssa 20. huhtikuuta 1904. Parillw syntyi neljä lasta: kolme tytärtä ja yksi poika.[2]
