Israelin uskonto

Israelin uskonto oli israeliittien uskonto ennen kehittymistään juutalaisuudeksi Babylonin pakkosiirtolaisuuden aikana 500-luvulla eaa.

Historia

Kautta muinaisen Lähi-idän palvottiin samantyyppisin menoin useita keskenään sukulaisuussuhteissa olevia jumalia. Niiden nimet saattoivat vaihdella paikasta toiseen. Ylijumala tunnettiin nimillä Anu, Assur, Marduk, Ēl ja Baalsamem. Muilla jumalilla oli omat tehtävänsä, ja ihmiset kääntyivät tarpeen tullen milloin minkin jumalan puoleen. Ehdottomaan auktoriteettiasemaan asetettuja pyhiä kirjoja ei ollut.

Israelin ja Juudan kuningaskunnissa oli oma pääjumalansa Jahve. Kuningaskunnissa oli kuitenkin muidenkin jumalien kuin Jahven kultteja; tärkeä ja yleisesti palvottu oli etenkin naispuolinen Ašera, ylijumala Ēlin puoliso. Monoteismia ei vielä tunnettu, vaan oman kansallisjumalan kultti oli henoteistinen, yhtä jumaluutta suosiva.

Siirtyminen monoteistiseen juutalaisuuteen

Muutos henoteismista monolatrian kautta monoteismiin tapahtui Israelissa ja Juudassa hitaasti 600-luvulta eaa. lähtien. Jahven palvonta ainoana jumalana sai alkunsa Juudan kuninkaan Josian aikana 620-luvulla eaa. syntyneestä deuteronomistisesta liikkeestä. Vuonna 586 eaa. tapahtunut Juudan pääkaupungin Jerusalemin tuho ja sitä seurannut Babylonin pakkosiirtolaisuuden alku merkitsivät suurta mullistusta Juudan yläluokalle ja oppineistolle, minkä seurauksena tarve sitoutua yhteen Jumalaan voimistui. Myös vanhaan uhrikulttiin otettiin etäisyyttä, ja sen korvasi Mooseksen laki. Uskonnosta tuli näin selkeästi lakiuskonto.

Lähteet

• Jolkkonen, Jari: Nasaretin mestarin tarina. Helsinki: Docendo, 2026. ISBN 978-952-85-0754-3
• Valkama, Kirsi (toim.): Israelin uskonto ennen juutalaisuutta. Näkökulmia pronssi- ja rautakauden Palestiinan uskontoihin. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2010. ISBN 978-951-9217-55-0