Siirry sisältöön

Mathildedal (ruukki)

Wikipediasta
Tämä artikkeli kertoo ruukista. Kylästä, jossa ruukki sijaitsee, kertoo artikkeli Matilda (Perniö).
Mathildedalin vanha valssaamo vuodelta 1852, jossa näytteillä Teijon tehtaiden tuotteita.

Mathildedalin ruukki on Salon Perniössä, Matildan kylässä toiminut rautaruukki, jonka rakennukset kuuluvat Museoviraston Suomessa määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[1] Teollisen toiminnan päätyttyä 1970-luvulla ruukkialueesta on kehittynyt matkailu- ja käsityökylä Teijon kansallispuiston kupeeseen.

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mathildedalin ruukki alkoi kehittyä vuonna 1686, jolloin Lorentz Creutz nuorempi sai luvan rakentaa Hummeldalin puron varteen vasaralaitoksen, joka otti käyttövoimansa purosta.[2]

Tehtaiden kukoistus alkoi malmilöydöstä 1800-luvun alkupuolella. Mathildedalin rautaruukki perustettiin varsinaisesti 7. huhtikuuta 1852, kun Teijon ruukin omistanut vuorineuvos Viktor Zebor Bremer (1804–1869) sai luvan senaatilta ja rakennutti putlauslaitoksen Hummeldalin jokisuulle insinööri Knut Theodor Pippingin suunnitelmien mukaan. Nimi Hummeldal muuttui Mathildedaliksi ruukin omistajan toisen vaimon vapaaherratar Ottiliana Mathilda Bremerin o.s. Rehbinder (1825–1900) toisen etunimen mukaiseksi, jota hän pääasiassa käytti.

Ruukista rakennettiin satamalaiturille johtava rautatie. Tehdasta laajennettiin valssauslaitoksella 1857. Takkirauta saatiin etupäässä Teijolta, Vantaalta ja Taalintehtaalta.

Mathildedalissa valmistettiin 1800-luvun loppupuolella työkaluja ja koneita maatalouteen sekä höyrykoneita ja venemoottoreita.[1][2] Parhaaseen aikaan valimossa työskenteli 200 miestä.

Mathildedalin ruukki siirtyi Carpelan-suvulle 1858.[3] 1858–1860 Viktor Bremer ajautui vararikkoon ja 1862 Mathildedal myytiin pakkohuutokaupassa vapaaherra Carl Johan Carpelanille ja hänen veljelleen Otto Maximilianille. Näin Mathildedal joutui eroon Teijon ruukista vuoteen 1916 saakka. Mathildedalin osti 1877 Taalintehtaan työnjohtaja Mikael Ferdinand Nikander, joka 1878 myi ruukin perustamalleen yhtiölle, jonka nimeksi tuli Mathildedals bruks Aktiebolag.[4]

Vuosisadan vaihteen jälkeen 1904 putlaus ja valssaus lopetettiin, mutta 1917 aloitettiin laivatelakka, josta myöhemmin tuli laivapurkamo. Mathildedal oli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä osa Teijon Tehtaat Osakeyhtiötä (1889 lähtien), ja ruukissa valmistettiin maatalouskoneita ja -laitteita. Merenkulkuneuvos Antti Wihuri osti Teijon Tehtaat 1958.

Wihurin omistuksessa 1958–1979 Mathildedalissa koottiin myös autoja. 1970-luvulla Mathildedalissa toimi enää pienteollisuusyrityksiä, ja kaikki teollinen toiminta loppui 1978.[1][2]

1980-luvun lopulla Reino Meriläinen osti Teijon ja Mathildedalin ruukit ja kartanot ja lähti kehittämään alueesta matkailukeskusta, Meri-Teijoa. 1990-luvun alun lamassa yhtiö teki konkurssin, ja matkailutoiminta jäi pienyrittäjien varaan.[2] Mathildedalin ruukkialue jäi tyhjilleen miltei 25 vuodeksi, kunnes Tuula ja Harri Gustafsson ostivat alueen 2003. Heidän tavoitteensa on säilyttää vanha kulttuurimiljöö ja herättää se eloon.[5]

Nykytila

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruukkialue on muutettu matkailu- ja vapaa-ajankäyttöön niin että vanhaa jokiuomaa on muokattu virkistysalueeksi, ruukinkartanossa toimii ravintola ja entisessä muuntajarakennuksessa näyttelykahvila, ja satama on huviveneilijöiden käytössä.[1] Kylässä on noin 130 vakituista asukasta, joista useat ovat yrittäjiä. Kesäisin asukasluku moninkertaistuu vapaa-ajanasukkaiden myötä.[6]

Ruukin rakennuksissa toimii ravintoloita ja kahviloita, hotelli, pienpanimo, leipomo, kahvipaahtimo, suklaapaja sekä artesaani- ja lahjapuoteja.[7] Alueella on toiminut vuodesta 2012 alpakan villasta lankaa valmistava Ruukin Kehräämö ja alpakkatuotteita myyvä puoti, jotka Sini Honkala ja Leena Rajala perustivat. Samana vuonna alueelle asettuivat myös alpakat, joista tuli yksi kylän vetonauloista.[8] Matildankartanon yrittäjät aloittivat kyläleipomon toiminnan vuonna 2015.[7]

Mathildedalin ruukkikylä sijaitsee Teijon kansallispuiston vieressä. Kansallispuisto perustettiin vuonna 2015. Teijon alueella arvioitiin puistoa perustettaessa käyvän vuosittain 70 000-80 000 retkeilijää, ja kansallispuiston odotettiin lisäävän kävijämääriä ja luontomatkailuyrittämistä.[9] Ruukkikylä on esitelty eurooppalaisen Charming Villages of Europe -matkailukylien verkoston kohteena.[7]

Kesästä 2009 lähtien ruukin alueella on toiminut paikallisista harrastajista muodostettu kesäteatteri, joka esitti Johan Storgårdin käsikirjoittamaa ja ohjaamaa, tehdasyhteisön vaiheista kertovaa näytelmätrilogiaa Ruukin avain.[10] Yhteen ruukin rakennuksista on koottu Teijon tehtaiden valmistamia maatalouskoneita ja Wihurin aikana valmistettuja ajoneuvoja, kuten Teijo-kuorma-auto ja Winha-moottorikelkka.[3]

Vuosina 2025–2027 kolme kylän matkailuyritystä Almara Oy (Mathildan Marina), Ruukkimatkailu Oy (Hotel & Cafe Mathildedal) ja Sanrimet Oy (Matilda Villas) kehittää yhdessä palveluitaan Yrityssalon hallinnoimassa, EU:n maaseuturahoitusta saaneessa Mathildedal Growth Hub -yritysryhmähankkeessa. Hankkeen kokonaisrahoitus on 115 200 euroa, ja sen tavoitteena on pidentää matkailusesonkia sekä houkutella kotimaisia kokousasiakkaita ja kansainvälisiä, erityisesti saksankielisiä elämysmatkailijoita.[11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 Mathildedalin ruukkiyhdyskunta Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  2. 1 2 3 4 1600-luvulta tähän päivään Mathildedalin ruukkitehtaat. Arkistoitu 23.7.2013. Viitattu 8.6.2013.
  3. 1 2 Matsson, Ulla: Teijon Tehtaat teki vaikka mitä 27.6.2005. Turun Sanomat. Arkistoitu 3.5.2014. Viitattu 9.6.2013.
  4. ↑ Kansallisarkisto: Arkistonmuodostaja: Mathildedalin ruukki (Perniö) Kansallisarkisto. Arkistoitu 15.7.2018.
  5. ↑ Palm, Päivi: Mathildedalin ruukki henkii taas elämää. 20.6.2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 12.12.2014. Viitattu 8.6.2013.
  6. ↑ Mathildedal Ironworks Village – an artisan village 25.3.2025. VisitSalo. Viitattu 14.7.2026.
  7. 1 2 3 Mathildedal 2021-02. Charming Villages of Europe. Viitattu 14.7.2026.
  8. ↑ Alpakat etsivät uutta laidunta Mathildedalissa – Lauma lähtee ruukkikylän kartanon puistosta 2020-10. Salon Seudun Sanomat. Viitattu 14.7.2026.
  9. ↑ Teijosta koko perheen kansallispuisto 16.2.2015. Ympäristöministeriö. Viitattu 14.7.2026.
  10. ↑ Ruukin Avain – Isoäidin aikaan Mathildedalin Ruukkitehtailla heinäkuussa 30.1.2012. Meri-Teijo Makasiinit. Arkistoitu 3.5.2014. Viitattu 8.6.2013.
  11. ↑ Mathildedalissa havitellaan uusia asiakkaita kotimaisista yrityksistä ja kansainvälisistä matkailijoista 29.4.2026. Maaseutu.fi. Viitattu 14.7.2026.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kerttu Innamaa & Olavi Lindström: Perniön historia II–III. Salo, 1982 ja 1986.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mathildedal_(ruukki)&oldid=24142147”