Selim I

Sulttaani Selim I, Konstantin Kapıdağlı 1789–1806.

Selim I, miniatyyrimaalaus, Nakkaş Osman 1579.

Selim I, tunnettu myös lisänimellä Yavuz eli "Rohkea" tai "Julma" ; (10. lokakuuta 1470 Amasya – 22. syyskuuta 1520 Çorlu) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuosina 1512–1520. Kahdeksan hallitsijavuotensa aikana hän mestautti seitsemän suurvisiiriä, kaksinkertaisti valtakuntansa alueen ja julisti itsensä kalifiksi.

Hän laajensi valtakunnan Syyriaan, Egyptiin, Palestiinaan ja Hijaziin ja nosti Osmanien valtakunnan muslimimaailman johtoon.

Suku ja koulutus

Hänen vanhempansa olivat sulttaani Bayezid II ja Gülbahar Hatun (Ayşe Gülbahar Hatun, n. 1453– n. 1505). Vuonna 1479 isoisä, sulttaani Mehmed II lähetti hänet 9-vuotiaana velipuolineen Istanbuliin ympärileikattavaksi. Vuonna 1481 isoisä kuoli, ja hänen isästään tuli sulttaani Bayezid II. Kuusi vuotta myöhemmin vuonna 1487 isä lähetti hänet Trabzoniin, jossa nuori Selim hankki hallinnollista kokemusta toimimalla kuvernöörinä eli käskynhaltijana Trebizondissa ja Semendrassa.

Sulttaani ja kalifi

Selim nousi valtaan sisäisten levottomuuksien jälkeen, joihin hän itse, hänen velipuolensa ja heidän isänsä Bayezid II olivat olleet osallisina. Selim raivasi tieltään kaikki mahdolliset sulttaaninvallan tavoittelijat, jolloin hänen perillisekseen jäi ainoastaan ​​hänen kyvykkäin poikansa Süleyman. Hänen ensimmäinen tehtävänsä oli kukistaa oma vanhempi velipuolensa, isänsä suosikin Şehzade Ahmedin (n. 1466–1513) kapina. Selimin ja prinssi Ahmedin johtamat armeijat kohtasivat lähellä Yenişehiriä. Ahmedin joukoot kärsivät tappion osapuolten välisessä taistelussa.

Hän voitti valtataistelun velipuoliaan vastaan ja peri isältään Bayezid II:lta valtaistuimen 25. huhtikuuta 1512. Bayezid, jonka janitsaarit olivat pakottaneet luopumaan valtaistuimesta, kuoli pian tämän jälkeen.

Valtaannousunsa jälkeen Selim I perusti henkivartiokaartin ja tapatti vuonna 1512 veljenpoikansa Şehzade Musan, Şehzade Orhanin, Şehzade Emirhan Süleymanin, Şehzade Osman Şahin ja vuonna 1513 alaikäisen Şehzade Mehmedin, joka oli hänen puolisonsa Aysen poika tämän ensimmäisestä avioliitosta. Maaliskuussa hän tapatti vielä 1513 velipuolensa Şehzade Ahmetin ja Şehzade Korkutin. Tämän syynä oli se, että hänen isänsä Bayezid ja setänsä Cem Sultan sotivat aikoinaan keskenään, samoin hän ja hänen velipuolensa Ahmed. Selim päätti, ettei samanlaista tapahtuisi uudestaan.

Šiiojen joukkomurha

Vuoden 1513 syksyllä laadittiin luettelot kerettiläisistä šiioista, minkä jälkeen Anatoliassa pantiin toimeen vainot ja verilöyly, joka vaati 40 000 šiian hengen.

Čalderanin taistelu vuonna 1514, seinämaalaus Čehel Sotoun pavijongissa, Isfahan.

Persian sotaretki

Isoisänsä Mehmed II:n tavoin Selim halusi suureksi valloittajaksi. Keväällä 1514 hän lähti armeijansa kanssa sotaretkelle Persiaa ja šaahi Isma’il I:stä vastaan. Armeijaan kuului yli 140 000 miestä, 60 000 kamelia ja 300 tykkiä. Persian pääkaupungin Tabrizin lähistöllä osmanit kohtasivat šaahi Isma'ilin armeijan Čalderanin taistelussa 23. elokuuta 1514 Eufratin itärannalla ja aiheuttivat sille musertavan tappion. Selimin armeija marssi Tabriziin, ja Selim liitti valtakuntaansa Persian maakunnat Mesopotamian ja Kurdistanin.

Mamelukkien kukistaminen

Vuonna 1516 Selim lähti taas sotaretkelle. Hän hyökkäsi Mamelukkien sulttaanikuntaan ja voitti sen armeijan 24. elokuuta 1516 Mardž Dabiqin taistelussa Aleppon pohjoispuolella. Sen jälkeen Selim marssi armeijansa kanssa Damaskokseen, järjesti siellä uuden maakuntansa Syyrian hallinnon ja valmistautui jatkamaan sotaretkeään Egyptiin. Joulukuussa 1516 Selim lähti armeijoineen Damaskoksesta kohti Egyptiä. He kohtasivat uudelleen mamelukkiarmeijan 22. tammikuuta 1517 lähellä Kairoa käydyssä al-Raydaniyyan taistelussa ja hajottivat sen helposti. Sen jälkeen osmanit tunkeutuivat kaupunkiin, ryöstivät sen ja panivat kaupungin asukkaiden keskuudessa toimeen verilöylyn.

Mardž Dabiqin taistelu vuonna 1516, Selīm-nāma Şūkrī-i Bitlisī 1531.

Selim oli kaapannut Aleppossa Al-Mutawakkil III:n, viimeisen Abbasidien dynastian kalifin, ja pakotti tämän nyt luopumaan virallisesti kalifin tittelistä ja ulkoisista vallanmerkeistä: miekasta ja profeetan viitasta. Mamelukkien sulttaanikunnan kukistaminen johti Syyrian lisäksi myös Palestiinan, Egyptin ja Hijazin alueiden liittämiseen Osmanien valtakuntaan.

Hijazin alueella sijaitsivat Mekan ja Medinan pyhät kaupungit, joten osmaneista tuli nyt niidenkin valtiaita. Kun Egypti ja sen provinssit Arabiassa otettiin mamelukeilta, Selim julisti olevansa ”Khadim ul Haremeyn” (Kahden pyhäkön palvelija) nimikkeen ”'Hakim ul Haremeyn” (Kahden pyhäkön hallitsija) sijaan. ”Pyhäköt” viittaavat Masjid al-Haramin moskeijaan Mekassa ja Masjid al-Nabawiin Medinassa, jotka ovat kaksi pyhintä paikkaa islaminuskossa. Kuten isoisänsä, myös Selim julisti valloitustensa jälkeen olevansa kalifi (arabiaksi Muhammadin seuraaja) eli islamilaisen maailman hallitsija.

Kairossa Mekan šarif luovutti Selimille Pyhän kaupungin avaimet, symbolisena eleenä, jolla tunnustettiin Selimin asema islamilaisen maailman johtajana arvonimellä Kahden pyhän moskeijan suojelija (arab. خَادِمُ ٱلْحَرَمَيْنِ ٱلشَّرِيفَيْنِ, Khādim al-Ḥaramayn aš-Šarīfayn).

Mamelukki sulttaani Al-Ashraf Qansuh al-Ghurin irtihakattu pää esitellään Selim I:lle vuonna 1516. Hünername 1584.

Yavuz Selim -moskeijan rakennutti sulttaani Suleiman I isänsä Selim I:n muistoksi ja hautapaikaksi. Arkkitehtina toimi Alaüddin Acem Alisi.

Vaimot ja jälkeläiset

Selim I:llä oli kaksi tunnettua puolisoa:

• Hafsa Hatun, Suleiman Suuren ja neljän muun lapsen äiti.
• Ayşe Hatun, tuli Selimin haaremiin ensimmäisen puolisonsa Selimin velipuolen Şehzade Mehmed (1484–1504) kuoleman jälkeen, he avioituivat 1511.

Selim I:llä oli ainakin 15 lasta, joista neljä kuoli jo lapsina:

• Şahzade Sultan (? – ennen 1517); avioitui Iskender Pašan pojan Çoban Mustafa paššan kanssa. Hänellä oli ainakin yksi tytär, Ayşe Hanımsultan, joka oli elossa vielä 1556.
• Hatice Sultan (ennen 1494 – 1543/44 jälkeen), Hafsa Hatunin tytär. Oli kahdesti naimisissa; sai viisi poikaa ja ainakin kolme tytärtä ennen 1520.
• Fatma Sultan (ennen 1494– n. 1566), Hafsa Hatunin tytär. Oli kolmesti naimisissa; sai mahdollisesti kaksi tytärtä.
• Hafize Hafsa Sultan (ennen 1494–1538), Hafsa Hatunin tytär. Oli kahdesti naimisissa ja sai yhden pojan.
• Beyhan Sultan (ennen 1494–1559), Hafsa Hatunin tytär. Avioitui 1513 Ferhad paššan kanssa. Hänellä oli ainakin yksi tytär.
• Gevherhan Sultan (n. 1494–1514 jälkeen), avioitui 1509 serkkunsa, Balıkesirin kuvernööri Sultanzade Isfendiyaroglu Mehmed Beyn kanssa. Heillä ei tiettävästi ollut lapsia, ja Gevherhan jäi leskeksi vuonna 1514, kun Mehmed kaatui Čalderanin taistelussa. Lähteettömien perimätietojen mukaan hän avioitui uudelleen Krimin kaani Saadet I:n (Giray-dynastia) kanssa. Jos tieto pitää paikkansa, hän oli Saadetin pojan Ahmed Pašan äiti.
• Suleiman I (6. marraskuuta 1494 – 6. syyskuuta 1566), Hafsa Hatunin poika. Tunnettiin myös nimellä Suleiman Suuri; nousi sulttaaniksi isänsä kuoleman jälkeen.
• Kamerşah Sultan (k. 1503), tunnettu myös nimellä Kamer Sultan.
• Şah Sultan (n. 1500–1572), avioitui 1523 Lütfi paššan kanssa, avioliitto päättyi eroon.
• Üveys pašša (n. 1512–1547), avioliiton ulkopuolella syntynyt poika, Jemenin käskynhaltija.
• Yenişah Sultan (? – ?), avioitui Güzelce Mahmud Pašan kanssa.
• Hanım Sultan, epävarmaa, oliko hän todella olemassa vai oliko Hanım Hatice Sultanin tai Şahzade Sultanin toinen nimi.

Selim I kuolinvuoteellaan, Selīm-nāma Şūkrī-i Bitlisī n. 1550.

Kuolema

Palattuaan retkeltään Egyptistä Istanbuliin heinäkuussa 1518 Selim alkoi valmistautua sotaretkeen Rodosta vastaan, mutta sairastui ja kuoli yhdeksäntenä hallintovuonnaan 49-vuotiaana syykuussa 1520 Çorlussa.

Lähteet

Edeltäjä: Bayezid II

Osmanien sulttaani

Seuraaja: Suleiman Suuri