Siirry sisältöön

Statiinit

Wikipediasta
Tämä on vakaa versio, joka on katsottu 20. heinäkuuta 2026.
Tämä artikkeli käsittelee lääkeaineita. Statiini on myös estäjähormoni.

Statiinit ovat lääkeaineita, jotka estävät kolesterolin muodostumista elimistössä.[1] Ne laskevat veren LDL-hiukkasiin sitoutuneen kolesterolin ja triglyseridien pitoisuutta sekä nostavat HDL-hiukkasiin sitoutuneen kolesterolin pitoisuutta. Näistä ensiksi mainitun katsotaan olevan tärkein lääkkeiden tehon kannalta.[2] Vaikutusmekanismi perustuu HMG-CoA-reduktaasin estoon.[1] Statiineja käytetään ateroskleroottisten valtimotautien, kuten sepelvaltimotaudin, aivovaltimotaudin ja ääreisvaltimotaudin ehkäisyssä ja hoidossa. Ne vähentävät näihin sairauksiin liittyvää sairastavuutta ja kuolleisuutta.[2] Statiinien käytön yhteydessä koetut lihasoireet ovat yleisiä, mutta useimmiten ne johtuvat muusta syystä.[2][3] Muita mahdollisia sivuvaikutuksia ovat maksaentsyymien pitoisuuksien nousu sekä jonkin verran suurentunut tyypin 2 diabeteksen ja aivoverenvuodon riski.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset statiinit löydettiin 1970-luvulla eristämällä ne Aspergillus- ja Penicillium -homesienistä.[4] Statiineja on käytetty lääkkeinä vuodesta 1987 alkaen.[2]

Kemiallinen rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Statiineihin kuuluvat lovastatiini, atorvastatiini, fluvastatiini, pravastatiini, simvastatiini, rosuvastatiini ja pitavastatiini. Kaikkien statiinien aktiiviset muodot muistuttavat rakenteeltaan HMG-CoA:n välivaihetta, joka muodostuu, kun HMG-CoA-reduktaasi muodostaa mevalonaattia.[1]

Aineenvaihdunta elimistössä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovastatiini ja simvastatiini ovat aihiolääkkeitä, jotka hydrolysoituvat ruoansulatuskanavassa aktiiviseen muotoon. Statiinit imeytyvät ruoansulatuskanavasta 40–75-prosenttisesti lukuun ottamatta fluvastatiinia, joka imeytyy lähes täysin. Vahvan ensikierron metabolian vuoksi lääkkeiden vaikutus kohdistuu suurimmaksi osaksi maksaan. Statiinit poistuvat elimistöstä pääasiassa sapen mukana. Virtsaan erittyy 5–20 %. Puoliintumisajat verenkierrossa ovat 1–3 tuntia lukuun ottamatta pitavastatiinia (12 h), atorvastatiinia (14 h) ja rosuvastatiinia (19 h).[1]

Sytokromi P450 -entsyymit ovat keskeisiä useimpien statiinien hajotuksessa. CYP3A4 vaikuttaa lovastatiiniin, simvastatiiniin ja atorvastatiiniin. CYP2C9 puolestaan vaikuttaa fluvastatiiniin, rosuvastatiiniin ja vähäisemmissä määrin pitavastatiiniin. Pravastatiinin hajotus tapahtuu CYP-entsyymeistä riippumatta.[1]

Vaikutusmekanismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolesterolisynteesin alkuvaiheessa HMG-CoA-reduktaasi muodostaa HMG-CoA:sta mevalonaattia. Statiinit estävät HMG-CoA-reduktaasin toimintaa, minkä seurauksena maksa tuottaa vähemmän kolesterolia. Maksasolut kompensoivat kolesterolintuotannon vähenemistä lisäämällä LDL-reseptoriensa määrää. Tämä johtaa siihen, että maksaan saapuu verestä enemmän "pahana kolesterolina" tunnettua LDL-kolesterolia, mikä puolestaan johtaa veressä olevan LDL-kolesterolin vähenemiseen.[4] Lääkkeiden tehon katsotaan liittyvän pääasiassa LDL-kolesterolin pitoisuuden laskuun.[2]

Statiinit vähentävät veren LDL- ja kokonaiskolesterolipitoisuuksia noin 30–40 prosenttia ja triglyseridipitoisuuksia 10–20 prosenttia.[4] HDL-kolesterolin pitoisuus nousee.[2] Sydän- ja verisuonitauteja aiheuttavan apolipoproteiini B:n pitoisuus veressä saattaa jäädä liian suureksi siinäkin tapauksessa, että potilaan LDL-kolesterolin määrä saadaan tavoitetasolle.[5]

Statiineilla on myös muita kuin lipideihin liittyviä vaikutuksia. Näihin niin sanottuihin pleiotrooppisiin vaikutuksiin kuuluvat isoprenoidien tuotannon ja proteiinien prenylaation esto. Näiden vaikutusten biologista merkitystä ei tunneta.[1]

Käyttöaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Statiineja käytetään ateroskleroottisten valtimotautien ehkäisyyn ja hoitoon. Valtimotauteja ovat muun muassa sepelvaltimotauti, aivovaltimotauti, aortan ateroskleroosi ja ääreisvaltimotauti. Korkea LDL-kolesteroli on keskeinen valtimotautien riskitekijä, ja sen laskeminen statiineilla vähentää valtimotautitapahtumia ja niihin liittyvää kuolleisuutta. Teho on osoitettu sekä primaari- että sekundaaripreventiossa. Primaaripreventio tarkoittaa valtimotautien ennaltaehkäisyä henkilöllä, jolla ei ole todettu valtimotautia. Primaaripreventiossa pyritään ensisijaisesti vaikuttamaan riskitekijöihin (sekä kolesteroliin että muihin) lääkkeettömästi elintapahoidolla, mutta lääkehoito statiinilla voi tulla kyseeseen, mikäli valtimotautiriski pysyy elintapahoidosta huolimatta korkeana. Sekundaaripreventio tarkoittaa sairauden pahenemisen ja uusien kohtausten ehkäisyä henkilöllä, jolla on jo todettu valtimotauti. Statiini voidaan yhdistää muihin kolesterolitasoja laskeviin lääkkeisiin, kuten etsetimibiin tai PCSK9-estäjiin.[2]

Statiinien käyttöä on kaavailtu myös kasvitauteihin kuuluvan harmaahomeen estoon. Sienisoluissa statiinit estävät ergosterolin muodostumista ja Ras-välitteistä soluviestintää.[6]

Vasta-aiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Statiineja ei tule käyttää raskauden aikana, vaikkakaan ne eivät tiettävästi ole teratogeenisia. Mikäli maksaentsyymien pitoisuudet nousevat statiinin käytön aikana yli kolminkertaisiksi viitealueen ylärajaan nähden, hoito suositellaan keskeytettäväksi, mutta sen voi tarvittaessa aloittaa myöhemmin uudestaan.[2]

Haittavaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihasoireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Statiinien käyttäjistä noin 7–29 % kokee lihasoireita. Pääosin nämä ovat lieviä (lihaskivut, lihasheikkous), eikä oireiden yleisyys poikkea lumelääkettä saaneista.[2] Lähes aina kyse on siitä, että muusta syystä johtuva oire tulkitaan statiinista johtuvaksi ilman todellista syy-yhteyttä.[3] Oireiden ilmetessä olisikin hyvä selvittää, johtuvatko ne jostain muusta tekijästä. Tarvittaessa voidaan muuttaa lääkkeen annostelua tai vaihtaa statiinista toiseen.[2] Statiiniin liittyvät lihasoireet ilmenevät yleensä parin kuukauden (joskus vasta vuosien) kuluttua lääkkeen aloituksesta, ja tyypillisesti lakkaavat parin kuukauden kuluessa lääkkeen lopetuksesta. Lihasoireiden riskiä nostavat muun muassa ikä, muut sairaudet, suuri statiiniannos ja pieni ruumiinpaino.[7]

Vakavat lihaksiin kohdistuvat haitat ovat mahdollisia, mutta harvinaisia. Esimerkiksi rabdomyolyysin yleisyydeksi on arvioitu 1–3 tapausta / 100 000 potilasvuotta. Vakavien lihashaittojen taustalla on usein lääkkeiden yhteisvaikutus (CYP3A4:n kautta metaboloituvat lääkkeet) tai geneettinen alttius (SLCO1B1-geenin variantit). Erittäin harvinaisena tunnetaan myös immunologinen myopatia, jossa ilmenee vasta-aineita HMG-CoA-reduktaasia kohtaan.[2]

Maksa-arvojen nousu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verestä mitattujen maksaentsyymien pitoisuudet voivat nousta osalla statiinien käyttäjistä. Oireeton maksa-arvojen nousu korkeintaan kolminkertaiselle tasolle viitealueen ylärajaan verrattuna ei ole este statiinin käytölle. Statiinit eivät tiettävästi ole maksatoksisia. Lääkitys suositellaan kuitenkin tauotettavaksi, mikäli maksa-arvot nousevat yli kolminkertaisiksi viiterajojen ylärajoihin verrattuna. Maksasairaudet ja alkoholinkäyttö lisäävät riskiä maksa-arvojen merkittävälle nousulle.[1][2]

Tyypin 2 diabetes

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Statiinien käyttö lisää jonkin verran riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen. Statiinihoidon hyötyjen katsotaan kuitenkin ylittävän uusista diabetestapauksista aiheutuvan haitan.[8][9][10] Rosuvastatiini, atorvastatiini ja simvastatiini ilmeisesti lisäävät diabetesriskiä eniten ja pravastatiini vähiten.[10]

Aivoverenvuoto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Statiinit lisäävät jonkin verran aivoverenvuodon riskiä. PCSK9-estäjät saattavat soveltua paremmin potilaille, joilla on suurentunut aivoverenvuodon riski.[11]

Neurologiset oireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joissain tutkimuksissa on saatu viitteitä perifeerisen neuropatian mahdollisuudesta, mutta suurissa hoitotutkimuksissa tällaista ei ole ilmennyt.[2] Vaikka on esitetty statiinien voivan vaikuttaa kognitioon haitallisesti tai myönteisesti, kummastakaan ei ole yksiselitteistä näyttöä.[12]

Muita mahdollisia haittavaikutuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joissain tutkimuksissa on havaittu statiinien yhteys seuraaviin haittavaikutuksiin:

  • Simvastatiinin yhteys unihäiriöihin ja testosteronitason laskuun miehillä.[13]
  • Aggressiivisuuden väheneminen miehillä ja lisääntyminen menopaussin ohittaneilla naisilla.[13]
  • Näköhäiriöt, etenkin atorvastatiiniin liittyen.[14] Tutkimusnäyttö kaihiriskin suhteen on ristiriitaista.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 Katzung, Bertram G. & Vanderah, Todd W.: Basic & clinical pharmacology, s. 656-658. 15. painos. McGraw-Hill, 2021. ISBN 978-1-260-45231-0 (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 Dyslipidemiat Käypä Hoito -suositus. 14.12.2022. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Viitattu 18.7.2026.
  3. 1 2 Collins, Rory ym.: Interpretation of the evidence for the efficacy and safety of statin therapy. The Lancet, 2016-11, 388. vsk, nro 10059, s. 2532–2561. doi:10.1016/S0140-6736(16)31357-5 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.7.2026. (englanniksi)
  4. 1 2 3 Koulu, Tuomisto (toim.): Farmakologia ja toksikologia, s. 715–728. Medicina, 2001, 6. painos. ISBN 951-97316-1-X
  5. ↑ Christie M. Ballantyne, Joel S. Raichlen, Valerie A. Cain: Statin therapy alters the relationship between apolipoprotein B and low-density lipoprotein cholesterol and non-high-density lipoprotein cholesterol targets in high-risk patients: the MERCURY II (Measuring Effective Reductions in Cholesterol Using Rosuvastatin) trial. Journal of the American College of Cardiology, 19.8.2008, nro 8, s. 626–632. PubMed:18702965 doi:10.1016/j.jacc.2008.04.052 ISSN 1558-3597 Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ Strandberg, Timo: Onko statiineista sienilääkkeeksi. Lääkärilehti, 26.1.2026. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto ry. ISBN 2489-7434 Artikkelin verkkoversio. (Verkkoversio) Viitattu 27.1.2026.
  7. ↑ Pohjola-Sintonen, Sinikka & Julkunen, Heikki: Statiinien lihashaitat. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 2014, 130. vsk, nro 16, s. 1622-. Kustannus Oy Duodecim. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.7.2026.
  8. ↑ Statin use and risk for type 2 diabetes: what clinicians should know. 2018. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29139315
  9. ↑ Statins and the Risk of Diabetes: Evidence From a Large Population-Based Cohort Study. 2014. https://www.medscape.com/viewarticle/829230_4
  10. 1 2 Simvastatatiini lisää diabetesriskiä ja aiheuttaa häiriöitä solunsisäisessä signaloinnissa - Väitöstiedotteet | UEF www.uef.fi. Arkistoitu 8.4.2020. Viitattu 19.3.2020.
  11. ↑ Borja E. Sanz-Cuesta, Jeffrey L. Saver: Lipid-Lowering Therapy and Hemorrhagic Stroke Risk: Comparative Meta-Analysis of Statins and PCSK9 Inhibitors. Stroke, 2021-10, 52. vsk, nro 10, s. 3142–3150. doi:10.1161/STROKEAHA.121.034576 ISSN 0039-2499 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  12. ↑ Strandberg, Timo: Kolesterolipitoisuuden pienentäminen, statiinihoito ja aivotoiminnat Käypä Hoito -suosituksen lisätietoaineisto. 27.10.2020. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Viitattu 19.7.2026.
  13. 1 2 Beatrice A. Golomb, Joel E. Dimsdale, Hayley J. Koslik, Marcella A. Evans, Xun Lu, Steven Rossi: Statin Effects on Aggression: Results from the UCSD Statin Study, a Randomized Control Trial. PLOS ONE, 7.1.2015, nro 10, s. e0124451. PubMed:26132393 doi:10.1371/journal.pone.0124451 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  14. ↑ Vinci Mizranita, Eko Harry Pratisto: Statin-associated ocular disorders: the FDA and ADRAC data. International Journal of Clinical Pharmacy, 2015-10, nro 5, s. 844–850. PubMed:25939673 doi:10.1007/s11096-015-0128-x ISSN 2210-7711 Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Statiinit&oldid=24127035”