Tapani Rantala
Jaakko Tapani Rantala (7. toukokuuta 1934 Ylitornio[1] – 14. joulukuuta 2022 Rovaniemi[2][3]) oli suomalainen taidemaalari. Ylitornion Pessalompolossa syntyneen Rantalan ensimmäinen yksityisnäyttely järjestettiin vuonna 1966 Rovaniemellä.
Rantala valmistui opettajaksi Rauman seminaarista 1961 ja opiskeli taidemaalausta Repin-instituutissa Leningradissa 1973–1975.
Rantala aloitti taidemaalarin uransa abstraktin informalistisilla ja kantaaottavilla teoksilla 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Parhaiten hänet tunnetaan Pohjois-Suomessa Lapin luontoa ja ihmisiä kuvaavista realistisista (1970-luvulta 1990-luvulle) ja realismia fantasiaan yhdistävistä (1990-luvulta 2020-luvulle) öljy- ja vesiväriteoksista sekä tilaustyönä tehdyistä muotokuvista ja suurikokoisista maalauksista yritystiloihin ja julkisiin tiloihin.[4][5]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rantala työskenteli lavastajana ja näyttelijänä Rauman kaupunginteatterissa 1950- ja 1960-luvulla. Hän muutti Tampereelle ensimmäisen aviovaimonsa, Tampereen työväenteatteriin kiinnitetyn Salme Laaksosen kanssa. Tampereella Rantala osallistui mm. Tampereen taiteilijaseuran 31. vuosinäyttelyyn 1962.[6]
Rantala toimi taidemaalarina Helsingissä 1960- ja 1970-luvulla. Kantaaottavia teoksia oli esillä Helsingin Kulttuuritalolla. Realistisia muotokuva- ja maisemamaalauksia esiteltiin Galleria Strindbergillä 1975.[7]
1980-luvulta alkaen Rantala asui ja työskenteli pysyvästi Lapissa muotokuvien ja suurikokoisten tilausteosten tekijänä.
Rantala maalasi uransa aikana yli 250 muotokuvaa, joista merkittävä osa tehtiin yrityselämän, julkisen sektorin ja yksityishenkilöitten tilauksista. Työskentely muotokuvamallien kanssa tapahtui Rantalan ateljeetiloissa, joista merkittävimmät olivat Taiteilijakoti Pohjansaajo Alatornion Kirkonmäellä 1980-luvulla (yhdessä taidemaalari Aulikki Nukalan kanssa) ja 1990-luvulta alkaen Ounaspuistikon ateljee Rovaniemen Lainaanrannassa. Rantalalla oli ateljee myös Oulun Valkealinnassa 2000-luvun alussa.[8]
Aavasaksanvaaralla Ylitorniolla on Tapani Rantalan muistoreliefi.[9]
Muotokuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- kirjailija Timo K. Mukka 1967–82
- Kelan johtaja Erkki Tuominen 1975
- näyttelijä Heidi Krohn 1977
- poroisäntä Jouni Jomppanen 1980
- ministeri Katri-Helena Eskelinen 1981
- olympiavoittaja Jouko Törmänen 1981
- kolttasaamelaisten luottamusmies Matti Sverloff 1981
- laulaja Mattis Hætta 1982
- Norrbottenin maaherra Ragnar Lassinantti 1982
- Kelan pääjohtaja Jaakko Pajula 1982
- sellisti Seppo Laamanen, 1984
- kapellimestari Paavo Berglund, 1984
- vuorineuvos, Veitsiluoto Oy:n toimitusjohtaja Pentti O. Rautalahti 1986
- olympiavoittaja Eero Mäntyranta 1988
- teatterineuvos, näyttelijä Sylvi Salonen 1989
- laulajat Virpi ja Katja Kätkä 1990
- Oulun piispa Hannes Leinonen 1993
- muusikko Seppo Leino 1997
- laulaja Eero Magga 2003
- kirjailija Annikki Kariniemi, pastellipiirros 2003
- Rovaniemen kaupunginjohtaja Mauri Gardin 2004
- opetusneuvos Pentti Leipälä 2004
- Lapin maaherra Hannele Pokka 2008
- Rovaniemen hovioikeuden presidentti Esko Oikarinen 2013
- Tornion kaupunginjohtaja, Eläkeliiton puheenjohtaja Hannes Manninen 2016
Suurikokoisia maalauksia julkisissa tiloissa ja yritystiloissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Erotustulilla 1981 ja Vasan merkintä 1990, n. 6 m. Hotelli Santa Clausin aula, Rovaniemi
- Kunnon paikka, 1980-luku, Siilinjärven kuntoutuskeskus, Siilinjärvi
- Savotta ja uitto 1990, 10 m. Veitsiluodon tehtaiden pääaula, Kemi (2022 alkaen Kemin taidemuseo)
- Pohjolan ikuinen kierto 1992, 11,5 m. Ylitornion kunnanviraston pääaula, Ylitornio
- Lapin lumo 2000, 5 m. Ivalon lentoaseman aula, Ivalo
- Uitto, Savotta ja Ihmisiä Lapinmaan raitilla, Uitto Pub, Rovaniemi
- Vesa-Matti Loirin muotokuva Inarin Ukonjärvellä, 2009, Ivalon lentoasema, Ivalo (2009–2013)
- Kultainen leikkaus ja sen tekijöitä, 2016, 3,3 m. Kaivosyhtiö Agnico Eaglen Suurikuusikon kaivoskonttori, Kittilä
- Tietäjien aika 2017–2019, 4,9 m. Lapin yliopisto, Rovaniemi
Kuvituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lapin tarinoita, WSOY 1981, Jussi Lainio
- Metsästäjä-lehden pakinat 1998–1999, Lanko-Pekka
- Kellä tuuria on, kellä ei, Toivo ja Hilda Raution perikunta 1997, Toivo Rautio
- Keksin tulva, Väyläkirjat 2015, Erik Wahlberg ja Pentti Kerola
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vierola, Sakari & Siirtola, Leena: Tapani Rantala – muotokuvan ja maiseman mestari. Rovaniemi: Väyläkirjat 2014
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rantala, Varpu; Ylä-Kotola, Mauri: Muistokirjoitus | Tapani Rantala 1934–2022 Helsingin Sanomat. 9.1.2023. Viitattu 12.1.2023.
- ↑ Taidemaalari Tapani Rantala on kuollut lapinkansa.fi. Viitattu 15.12.2022.
- ↑ Kuolinilmoitus. Lapin Kansa 14.1.2023, s. 22.
- ↑ Kittilän kultakaivos tilasi jättityön taidemaalarilta yle.fi.
- ↑ Tapani Rantala: Tietäjien aika taidettalapinyliopistolla.fi.
- ↑ Vierola, Sakari & Siirtola, Leena: Tapani Rantala – muotokuvan ja maiseman mestari. Rovaniemi: Väyläkirjat, 2014.
- ↑ Rantala, Varpu & Ylä-Kotola, Mauri: Muistokirjoitus | Tapani Rantala 1934–2022 Helsingin Sanomat. 9.1.2023. Viitattu 1.6.2025.
- ↑ Tapani Rantala 7.6.-9.8.2025 Kemin taidemuseo. Kaikki on ollut mahdollista – teoksia eri kausilta. Teosluettelo: Elämäkertatietoja.
- ↑ Taidemaalari Tapani Rantalan muistoreliefi Aavasaksanvaaralle Yle Uutiset. 21.8.2023. Viitattu 22.8.2023.
