Siirry sisältöön

The Lumineers

Wikipediasta
The Lumineers
The Lumineers esiintymässä Hollywood Bowlissa syyskuussa 2023.
The Lumineers esiintymässä Hollywood Bowlissa syyskuussa 2023.
Tiedot
Toiminnassa 2005–
Tyylilaji vaihtoehtofolk[1]
folk rock[2]
americana[3]
indie folk[4]
Kotipaikka Denver, Colorado, Yhdysvallat
Jäsenet
Wesley Schultz (laulu, kitara)
Jeremiah Fraites (rummut, piano, kosketinsoittimet)
Entiset jäsenet
Neyla Pekarek (2010–2018)[5]
Maxwell Hughes
Ben Wahamaki
Jay Van Dyke
Levy-yhtiö
Dualtone Records
Dine Alone
Aiheesta muualla
Kotisivut

The Lumineers on yhdysvaltalainen yhtye.

The Lumineersin perustivat Wesley Schultz ja Jeremiah Fraites vuonna 2005. Yhtye on tunnettu energisistä live-esityksistään ja useista kansainvälisistä menestyskappaleistaan, kuten ”Ho Hey”, ”Stubborn Love”, ”Ophelia” ja ”Cleopatra”.[6][7]

The Lumineersin perustajajäsenet ja ydinkaksikko Wesley Schultz ja Jeremiah Fraites ovat kotoisin Ramseyn kaupungista New Jerseystä. He aloittivat yhdessä soittamisen 2000-luvun alussa ja perustivat The Lumineersin vuonna 2005 Ramseyssä. Heidän aiemmat yhtyeensä olivat Free Beer, 6Cheek ja Wesley Jeremiah. Vuonna 2009 he muuttivat New Yorkista Denveriin Coloradoon, jossa he tapasivat sellisti Neyla Pekarekin, joka liittyi yhtyeeseen vuonna 2010. Pekarekin sello oli hyvin merkittävässä osassa monien kappaleiden orkestroinnissa. Jay Van Dyke soitti yhtyeen kanssa sen muotoutumisvuosina. Van Dyken myötävaikutus oli pääasiassa live-esiintymisissä eikä studioäänityksissä. Kitaristi Maxwell Hughes liittyi lyhyeksi aikaa yhtyeeseen ennen ensimmäisen albumin julkaisua. Hughes vaikutti varhaisen äänimaailman kehitykseen, mutta ei ollut mukana albumille päätyneissä äänityksissä. Ben Wahamaki oli mukana alkuvuosina soittaen bassoa kiertueilla, jotka seurasivat esikoisalbumin julkaisua. Wahamaki lähti sen jälkeen, kun hän oli kiertänyt yhtyeen kanssa muutaman vuoden.[8][6][7][9][10][11]

Hyvin menestynyt EP ilmestyi vuonna 2011, ja sitä seurasi albumi The Lumineers huhtikuussa 2012. Kappale ”Ho Hey” kuultiin Sydänmailla-televisiosarjan jakson loppukohtauksessa joulukuussa 2011, ja se julkaistiin digitaalisesti helmikuussa 2012. ”Ho Hey” oli albumin johtosingle ja alkoi saada hyvin radiosoittoa, ja se vietti lopulta 62 viikkoa Billboardin Hot 100 -listalla. ”Ho Heyn” ja sitä seuranneen singlen ”Stubborn Love” tukemana albumi nousi lopulta Billboardin Top 200 -listan toiseksi ja toi yhtyeelle kaksi Grammy-ehdokkuutta. Albumi myi kolminkertaisesti platinaa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. ”Stubborn Love” -kappaleen kerrottiin myöhemmin olevan presidentti Barack Obaman soittolistalla.[6][7][12][13][14]

Yhtye vietti kolme vuotta kiertueella kuudella mantereella.[12]

Schultz ja Fraites sävelsivät kappaleen ”The Hanging Tree’, jonka Jennifer Lawrence esitti elokuvassa Nälkäpeli – Matkijanärhi, osa 1 (2014).[12]

Toinen albumi Cleopatra (2016) nousi ykköseksi Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Kanadassa. Yhtyeen oman maailmankiertueen jälkeen U2 pyysi Lumineersia Pohjois-Amerikan konserttien avaajaksi The Joshua Tree -kiertueen yhteydessä vuonna 2017.[7]

Schultz julkaisi vuonna 2020 Vignettes-sooloalbumin, jolla hän tulkitsee kappaleita, jotka ovat vaikuttaneet hänen taiteelliseen uraansa. Vuonna 2021 Fraites julkaisi oman sooloalbuminsa Piano Piano, joka sisältää instrumentaalisia pianokappaleita.[8]

Vuoden 2025 kiertueen aikana taustayhtyeessä soittavat viulisti Lauren Jacobson, pianisti Stelth Ulvang, basisti Byron Isaacs ja kitaristi Brandon Miller.[15]

Diskografia (valikoima)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Lumineers (2012)
  • Cleopatra (2016)
  • III (2019)
  • Brightside (2022)
  • Automatic (2025)

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ”Ho Hey” (2012)
  • ”Stubborn Love” (2012)
  • ”Ophelia” (2016)
  • ”Cleopatra” (2016)
  • ”Angela” (2016)
  • ”Sleep on the Floor” (2016)
  • ”Gloria” (2019)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Irina Atanasiu: The Lumineers return with a new album announcement and new exhilarating single ‘Same Old Song’. whenthehornblows.com. Viitattu 4.6.2025. (englanniksi)
  2. ↑ James Fenney: Album Review: The Lumineers – Automatic belwood.com. 7.3.2025. Viitattu 4.6.2025. (englanniksi)
  3. ↑ James Fenney: Album Review: The Lumineers – III belwood.com. 26.9.2019. Viitattu 4.6.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Liv Parisi: The Lumineers new album charms fans with classic indie folk sound ramaponews.com. 20.2.2025. Viitattu 4.6.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Shirley Halperin: The Lumineers’ Neyla Pekarek Exits Band variety.com. 18.10.2018. Viitattu 1.6.2025. (englanniksi)
  6. 1 2 3 The Lumineers Biography by Timothy Monger riptidemusic.com. Viitattu 1.6.2025. (englanniksi)
  7. 1 2 3 4 Timothy Monger: The Lumineers Biography by Timothy Monger allmusic.com. Viitattu 1.6.2025. (englanniksi)
  8. 1 2 Anderson,Skip: Complete List Of Lumineers Band Members classicrockhistory.com. 2024. Viitattu 3.11.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Marisa Laudadio: Five Things to Know About The Lumineers people.com. 11.11.2022. Viitattu 1.6.2025. (englanniksi)
  10. ↑ Jess Denham: The Lumineers interview: ‘We feel so mislabelled as folk’ independent.co.uk. 28.10.2016. Viitattu 1.6.2025. (englanniksi)
  11. ↑ Walter Tunis: The Lumineers come off, not down, from a big year kentucky.com. 10.10.2013. Viitattu 1.6.2025. (englanniksi)
  12. 1 2 3 The Lumineers Biography dinealonerecords.com. Viitattu 1.6.2025. (englanniksi)
  13. ↑ Steven McIntosh: The Lumineers on being playlisted by President Obama bbc.com. 17.2.2016. Viitattu 1.6.2025. (englanniksi)
  14. ↑ The Lumineers – Indie Rock jbonamassa.com. Viitattu 4.6.2025. (englanniksi)
  15. ↑ Christian Evans: The Lumineers review: ‘A powerfully intimate performance’ nationalworld.com. 31.5.2025. Viitattu 1.6.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=The_Lumineers&oldid=23658827”