Siirry sisältöön

Titaanikeltainen

Wikipediasta
Titaanikeltainen
Tunnisteet
IUPAC-nimi Dinatrium-6-metyyli-2-[4-[2-[4-(6-metyyli-7-sulfonaatto-1,3-bentsotiatsol-2-yyli)fenyyli]iminohydratsinyyli]fenyyli]-1,3-bentsotiatsoli-7-sulfonaatti
CAS-numero
PubChem CID
SMILES CC1=C(C2=C(C=C1)N=C(S2)C3=CC=C(C=C3)NN=NC4=CC=C(C=C4)
C5=NC6=C(S5)C(=C(C=C6)C)S(=O)(=O)[O-])S(=O)(=O)[O-].[Na+].[Na+]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C28H19S4N5O6Na2
Moolimassa 695,742 g/mol
Liukoisuus veteen Liukenee veteen

Titaanikeltainen (C28H19S4N5O6Na2) on bentsotiatsolirakenteinen heterosyklinen ja aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään väriaineena.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa titaanikeltainen on keltaista ja hieman ruskehtavaa kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee veteen, emäksiin, happoihin ja vähäisissä määrin etanoliin. Aineen liuokset ovat pH-indikaattoreita ja niiden väri muuttuu keltaisesta punaiseksi pH-välillä 11–13.[1][2]

Titaanikeltaista valmistetaan dehydrotio-p-toluidiinisulfonihapon ja sen diatsoniumsuolan välisellä reaktiolla.[1]

Titaanikeltaista voidaan käyttää tekstiilien, nahan ja paperin värjäykseen. Analyyttisessä kemiassa yhdistettä käytetään määritettäessä magnesiuminpitoisuuksia spektrofotometrisesti. Biokemiallisissa tutkimuksissa titaanikeltaisella on käyttöä fluoresenssimikroskopiassa väriaineena ja albumiinin läsnäolon osoittamisessa.[1][2][3][4][5]

  1. 1 2 3 Floyd J. Green: The Sigma-Aldrich Handbook of Stains, Dyes, and Indicators, s. 698. Aldrich Chemical Company, 1990. ISBN 0-941633-22-5 (englanniksi)
  2. 1 2 Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1589. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
  3. ↑ R. W. Sabnis: Handbook of Acid-Base Indicators, s. 369. CRC Press, 2007. ISBN 978-0-8493-8219-2 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 20.12.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Alan Townshend: Dictionary of analytical reagents, s. 907. CRC Press, 1993. ISBN 0412351501 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 20.12.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Z. Marczenko, Maria Balcerzak: Separation, Preconcentration and Spectrophotometry in Inorganic Analysis, s. 248. Elsevier, 2000. ISBN 0-444-50524-5 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 20.12.2024. (englanniksi)