Siirry sisältöön

Valitsijayhdistys

Wikipediasta

Valitsijayhdistys (ruots. valmansförening) on Suomessa yhteisö, jonka tarkoituksena on asettaa ehdokas vaaleihin. Valitsijayhdistykset ovat harvinaisempi tapa asettua ehdokkaaksi poliittisiin vaaleihin. Suurimman osan läpi menneistä ehdokkaista asettavat puoluerekisterissä olevat rekisteröityneet puolueet: esimerkiksi vuoden 2025 kuntavaaleissa muut kuin rekisteröityjen puolueiden ehdokkaat saivat vain kahden prosentin kannatuksen ja koko maassa 296 valtuutettua.[1]

Valitsijayhdistykset voivat asettaa ehdokkaita kaikkiin Suomessa järjestettäviin poliittisiin vaaleihin. Eri vaaleissa vaaditaan valitsijayhdistykseltä eri määrä ehdokkaan kannattajia:[2]

Valitsijayhdistykset voivat yhdessä muodostaa alue-, kunta-, eduskunta- ja europarlamenttivaaleissa yhteislistoja ja toimia ko. vaaleissa samoin kuin puolue. Yhteislista tarkoittaa usean valitsijayhdistyksen muodostamaa yhteistä listaa, hieman samaan tapaan kuin puolueet voivat tehdä keskenään vaaliliiton. Yhteislistat ovat usein välttämättömiä, sillä Suomen suhteellinen vaalitapa suosii puolueiden ehdokkaita yksittäisten ehdokkaiden kustannuksella. Puolueet ja valitsijayhdistykset eivät voi muodostaa yhteistä listaa.

Valitsijayhdistykseen liitytään täyttämällä vaaleihin halutun ehdokkaan kannattajakortti. Eduskuntavaaleissa allekirjoitetaan ja täytetään valitsijayhdistyksen jäsenlistaan syntymäaika, osoite ja allekirjoitus, jolla korvataan erilliset kannattajakortit. Kannattajakortin täyttäminen ei edellytä ehdokkaan äänestämistä varsinaisissa vaaleissa. Äänioikeutettu voi olla jäsenenä vain yhdessä valitsijayhdistyksessä.[3] Yli vuoden vanhaa kannattajakorttia ei hyväksytä.

  1. Tu­los­pal­ve­lu | Kuntavaalit 2025 vaalit.yle.fi. Viitattu 20.5.2026.
  2. Vaalilaki (119 § Eduskuntavaali, 128 § Presidentinvaali, 150 kunnallisvaalit, 169 europarlamenttivaalit) Finlex. Arkistoitu 6.11.2009. Viitattu 14.7.2014.
  3. Äänioikeutettu voi kannattaa vain yhtä ehdokasta presidentinvaaliin valitsijayhdistyksen kautta 14.6.2023. Oikeusministeriö. Viitattu 14.6.2023.