hokema
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hokema (10)
- jokin jota hoetaan, usein toistettava lausahdus
- "VR:n junat ovat aina myöhässä" on narsistien makeanmakuinen hokema, jota he toistelevat vammaisesti, vaikka eivät ole itse matkustaneet VR:n junilla kymmeneen vuoteen.
- 60-luvun yhteiskunta-poliittisessa keskustelussa syntyi hokema "henkilökohtainen on poliittista". (blogi, lily.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhokemɑ/
- tavutus: ho‧ke‧ma
Etymologia
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hokema | hokemat |
| genetiivi | hokeman | hokemien (hokemain) |
| partitiivi | hokemaa | hokemia |
| akkusatiivi | hokema; hokeman |
hokemat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hokemassa | hokemissa |
| elatiivi | hokemasta | hokemista |
| illatiivi | hokemaan | hokemiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hokemalla | hokemilla |
| ablatiivi | hokemalta | hokemilta |
| allatiivi | hokemalle | hokemille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hokemana | hokemina |
| translatiivi | hokemaksi | hokemiksi |
| abessiivi | hokematta | hokemitta |
| instruktiivi | – | hokemin |
| komitatiivi | – | hokemine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hokema- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. usein toistettava lausahdus
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hokema Kielitoimiston sanakirjassa
