järiseminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]järiseminen (38)
- teonnimi verbistä järistä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | järiseminen | järisemiset |
| genetiivi | järisemisen | järisemisten järisemisien |
| partitiivi | järisemistä | järisemisiä |
| akkusatiivi | järiseminen; järisemisen |
järisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | järisemisessä | järisemisissä |
| elatiivi | järisemisestä | järisemisistä |
| illatiivi | järisemiseen | järisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | järisemisellä | järisemisillä |
| ablatiivi | järisemiseltä | järisemisiltä |
| allatiivi | järisemiselle | järisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | järisemisenä (järisemisnä) |
järisemisinä |
| translatiivi | järisemiseksi | järisemisiksi |
| abessiivi | järisemisettä | järisemisittä |
| instruktiivi | – | järisemisin |
| komitatiivi | – | järisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | järisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
järisemis- | |
