rehu
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]rehu (1)
- eläinten, erityisesti karjan ravinto, joka ei sovellu ihmisten elintarvikkeeksi
- Koiran kuivamuona on rehua.
- (puhekieltä, leikkimielinen) kasvikset, vihannekset ruoan osana; kasvisruoka
- Ruuat oli aina semmoisia pelkkiä rehuja sisältäviä pinaattilättyjä tai jotain puuroo.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrehu/, [ˈre.ɦu]
- tavutus: re‧hu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rehu | rehut |
| genetiivi | rehun | rehujen |
| partitiivi | rehua | rehuja |
| akkusatiivi | rehu; rehun |
rehut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rehussa | rehuissa |
| elatiivi | rehusta | rehuista |
| illatiivi | rehuun | rehuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rehulla | rehuilla |
| ablatiivi | rehulta | rehuilta |
| allatiivi | rehulle | rehuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rehuna | rehuina |
| translatiivi | rehuksi | rehuiksi |
| abessiivi | rehutta | rehuitta |
| instruktiivi | – | rehuin |
| komitatiivi | – | rehuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rehu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: rehustaa
Yhdyssanat
[muokkaa]eläinrehu, hauderehu, juottorehu, kalanrehu, kalarehu, kananrehu, karjanrehu, karkearehu, kivennäisrehu, kuivarehu, laidunrehu, minkinrehu, nurmirehu, painorehu, rehuarvo, rehuhiiva, rehujauho, rehujuurikas, rehukakku, rehukala, rehukasvi, rehukaura, rehuletti, rehumailanen, rehumaissi, rehumyrkytys, rehunauris, rehuntuotanto, rehuohra, rehuperuna, rehupuntti, rehusekoitus, rehusellu, rehuseos, rehusiilo, rehusilakka, rehusilppuri, rehuteollisuus, rehuvirna, rehuyksikkö, säilörehu, tuorerehu, valkuaisrehu, vihantarehu, väkirehu
