Kuopiolainen rockabilly-harrastaja Erik Dahlström tiesi jo varhain, että tätä hän kuuntelisi aikuisenakin. Dahlström kuunteli rokkimusiikkia jo alle kouluikäisenä ja senaikaisten bändien musiikki pohjautui usein 1950-luvun rock and rolliin.
– Sitten tuli Hurriganes, mikä ei ole vielä rockabillyä, mutta hyvin samoja elementtejä on musiikissa. Stten tuli Teddy and the Tigers, rock and rollin villit vuodet radiossa. Siihen aikaan julkaistiin paljon harvinaisia, 50-luvun rockabilly-äänitteitä. Siihen vain kasvoi, kuunteli levyjä ja tiesi, että tämä on minun juttu, Dahlström sanoo.
Rockabillyn tulevaisuus näyttää hyvältä, vaikka 90-luvulla juteltiin, että kuollaan sukupuuttoon.
Rockabilly on 1950-luvulla muotoutunut rock and rollin alamuoto, jonka juuret ovat kantrimusiikissa.
– Se oli hillbilly-musaa, muun muassa Elvis oli Hillbilly Cat, ennen kuin hänestä tuli Elvis Presley. Jos haluttaisiin jollekulle kertoa, mitä on alkuperäinen rockabilly, voitaisiin soittaa Elvis Presleyn vuosien 1954–55 tuotantoa. Pelkistetyä soundimaailmaa ja kontrabasso, akustinen kitara ja sähkökitara, siltä pohjalta se syntyy, Dahlström sanoo.
Rasvaa tukassa ja spittarit jalassa
Dahlströmille rockabilly on elämäntapa. Hän soittaa rumpuja John Howdy & his Finn-A-Billies -yhtyeessä, on kerännyt julkaisemattomia nauhoituksia sadoilta bändeiltä ja ylläpitää suomalaisista rock'n roll -bändeistä kertovaa nettisivustoa. Sanomattakin on selvää, että miehen tyyli on 50-luvulta: rasvaa on tukassa ja spittarit jalassa. Onpa hän vuosien varrella omistanut pari 50-luvun amerikanrautaakin sekä vanhan moottoripyörän.
Mutta ei siinäkään vielä kaikki:
– Olen julkaissut muutamia äänilevyjä, jotka ovat muutama vuosikymmen sitten jääneet julkaistua ja ne on nyt julkaistu ensimmäisen kerran. Joitain uusia bändejäkin on julkaistu, Dahlström kertoo.
Dahlströmillä on vaikeuksia nimetä rockabilly-suosikkiaan tuhansien vaihtoehtojen joukosta, mutta yhtenä esimerkkinä hän nostaa esiin Slippersin.
Siihen vain kasvoi, kuunteli levyjä ja tiesi, että tämä on minun juttu.
– Päädyin siihen siksi, että seiskaluokalla koulussa ollessa, jos Slippers tuli Kuopion työväentalolle soittamaan, niin sen keikan näkeminen oli yksi hienoimmista kokemuksista vaikka olen nähnyt monia hienoja ulkomaisia bändejä, Dahlström sanoo.
Rockabillyn tulevaisuus valoisa
Suomalaiset bändit ovat lähimpänä Dahlströmin sydäntä. Hän kiertää ympäri Suomea keikoilla ja vierailee rockabilly-tapahtumissa.
– Suomessa on aivan uskomaton määrä hienoja bändejä. Ei se ole oikein fanittamista, vaan vuosien varrella soittajista on tullut tuttavia ja puolin ja toisin tullaan juttelemaan, Dahlström kertoo.
Vaikka rockabillyn suosionhuippu onkin jo mennyttä, harrastajia riittää Dahlströmin mukaan edelleen.
– Uskoisin, että rockabillyn tulevaisuus näyttää hyvältä, vaikka 90-luvulla juteltiin, että kuollaan sukupuuttoon. Mutta tapahtumissa riittää yleisöä ja tapahtumia ja bändejä on nykyisin jopa enemmän kuin muotivuosina. Ennen pystyi menemään joka tapahtumaan, mutta nyt pitää katsoa kalenterista ja valita paras, Dahlström sanoo.
