Suora ja tinkimätön, mutta myös hauras. Mustat pillifarkut ja nahkarotsi.
Annie Ernaux’n katse on päättäväinen.
– Miesten tulisi käydä läpi tapaansa olla olemassa. Pohtia arvomaailmansa ja myyttejä, jotka heidän elämäänsä ohjaavat, Ernaux toteaa perjantaina Ylen haastattelussa.
82-vuotias Nobel-kirjailija on parin päivän vierailulla Suomessa käännöskirjallisuuteen keskittyvällä Helsinki Lit -festivaalilla.
Kotimaassaan Ranskassa Annie Ernaux on aktiivinen ja peloton yhteiskunnallinen keskustelija. Hänen teoksiaan rakastetaan ja niihin samastutaan ympäri maailman. 50-vuotisen kirjailijanuran aikana sekä kirjailijan kirjat että mielipiteet ovat ärsyttäneet tämän tästä patriarkaattia ja toisinaan myös feministejä.
Lokakuussa 2022 Annie Ernaux nostettiin maailmankirjallisuuden korkeimmalle jalustalle, kun Ruotsin akatemia palkitsi hänet Nobelilla ”rohkeudesta ja kliinisestä tarkkuudesta”.
Kirjailijan mielestä Nobelilla on kirjallisuuden lisäksi yhteiskunnallinen merkitys.
– Ranskassa elää yhä voimakkaana miehinen kirjailijamyytti. Toki meillä on arvostettuja naiskirjailijoita, mutta siihenkin liittyy kriittinen ulottuvuus. Nobel kynti tuota vanhaa pohjamutaa esiin.
Omasta elämästä välimatkan päästä
”Kun sanomaton tuodaan esiin, se on poliittista”, sanoi Annie Ernaux Nobel-puheessaan. Hän puhui siitä, miten kirja voi auttaa murskaamaan tukahdutettuihin kokemuksiin liittyvän yksinäisyyden ja muuttaa elämän.
Nobel-komitean päätöstä palkita Ernaux on pidetty vastalauseena käsitykselle, jossa naisten kirjoittamat, omaan elämään pohjaavat teokset eivät ole mahtuneet osaksi kirjallista kaanonia. Sitä ovat hallinneet miesten kirjoittamat kirjat.
Ernaux’n tuotanto vastaa taiteilijoille esitettyyn vaatimukseen tehdä taidetta siitä, minkä tuntee parhaiten. Mutta Annie Ernauxin teokset eivät ole ”pelkkää” omaelämäkertaa.
Kirjassa Isästä / äidistä Annie Ernaux kirjoittaa: ”Tämä ei ole elämäkerta eikä tietysti mikään romaanikaan, ehkä jotain sosiologian ja historian väliltä.”
Ernaux kirjoittaa omasta elämästään, mutta yhdistää yksilön kokemuksen yhteiskunnallisiin muutoksiin. Nuoren polven ranskalaiskirjailija Édouard Louis on sanonut: ”Hän ei yrittänyt sopia olemassa oleviin kirjallisuuden määritelmiin: hän keksi omansa”.
– En kirjoita omasta intiimistä elämästäni, vaan välimatkan päästä – niin kuin kyseessä olisi joku muu nainen. Pyrin kuvauksen ja tuntemusten tarkkuuteen, minua ohjaa todellisuus.
”Kirjoitan vallankäyttäjien maailmaa vastaan”
Annie Ernaux on elänyt 1960- ja 70-lukujen taitteen aallon, jolloin alettiin kirjoittaa itsestä. Hän on huomannut, että viime vuosina, ehkä yksilökeskeinen ajattelun takia, se on taas noussut ja kynnys itsestä kirjoittamista kohtaan on häipynyt.
Ranskassa vuonna 2008 julkaistua, mutta suomeksi vasta vuonna 2021 ilmestynyttä kirjaa Vuodet pidetään Annie Ernaux’n pääteoksena. Se kertoo työväenluokkaiseen normandialaisperheeseen vuonna 1940 syntyneen Ernaux’n elämäntarinaa, mutta ei ole tyypillinen elämäkerta.
Kirjan kertoja ei ole ”minä”, vaan useimmiten ”me” ja toisinaan ”hän”. Vuodet on kirja kollektiivisesta muistista ja muistikuvista. Se kuvaa maailman tapahtumia ja ajan hengen muuttumista yksityiskohtien kautta: tv-ohjelmat, laulut, elokuvat, uutiset, ruuat, juomat ja esineet piirtävät kokonaisvaltaisen kuvan Ranskasta ja länsieuroopalaisesta elämäntavasta sodan jälkeen.
Suomeksi Ernaux’n kirjoja on ilmestyt viimeisen kahden vuoden aikana Lotta Toivasen kääntäminä kolme. Teos Puhdas intohimo julkaistiin suomeksi J. P. Roosin ja Anna Rotkirchin suomennoksena jo vuonna 1991, uusi suomennos on tulossa.
– Minulle tärkeää ei ole puhutella ketään tiettyä ihmistä, vaan tavoittaa totuus. Kun kirjoitan äidistä tai isästä, kirjoitan niille ihmisille ja sille maailmalle, joista kirjassa puhun. Mutta samaan aikaan kirjoitan myös vallankäyttäjien maailmaa vastaan.
Luokkatausta merkitsee enemmän kuin koskaan
Työläisperheen ainoa lapsi pääsi yliopistoon, hänestä tuli opettaja ja lopulta kirjailija. Mistä asemasta Annie Ernaux nyt kirjoittaa?
– Asemani on jakautunut. Elämäni ensimmäinen ympäristö ja ensimmäiset muistikuvat ovat sellaisesta osasta yhteiskuntaa, jossa olimme vallankäytön kohteita. Meillä ei ollut valtaa, rahaa, eikä kulttuurista pääomaa, hän toteaa.
Annie Ernaux’n elämäntarina, luokkanousu, muistuttaa suomalaisten suurten ikäpolvien tarinaa. Tutkimus on osoittanut, että perhetausta vaikuttaa läpi elämän.
– Meillä luokkaloikkareilla on kaksinkertainen katse yhteiskuntaan. Katsomme sinne mistä tulimme ja siihen, missä nyt olemme.
Annie Ernaux pitää luokkataustan merkitystä ehkä suurempana kuin koskaan aiemmin.
– Ne, jotka elävät nyt vallankäytön kohteina ymmärtävät selvemmin kuin aikaisemmin, miten alentuvasti heihin suhtaudutaan.
Häpeä on kirjoittamisen polttoainetta
”Olen nyt pukenut sanoiksi sen, mikä oli minulle äärikokemus elämästä ja kuolemasta, ajasta, moraalista ja tabuista, laeista, ja koin sen alusta loppuun kehoni kautta”, kirjoittaa Annie Ernaux romaanissaan Tapaus.
Laittoman abortin tekemisestä kertova kirja pohjautuu Ernaux’n omaan kokemukseen 1960-luvulta.
Omista elämänkokemuksistaan kirjoittaessaan kirjailija on hämmentävän auki ja henkilökohtainen olematta kuitenkaan paljastava. Häpeää Ernaux ei kirjoittaessaan tunne.
– Kirjoittamiseen kuuluu, että käyttää häpeän polttoaineena ja muuttaa sen uuteen olomuotoon. Se on tapa purkaa häpeää. Toki olen kokenut elämässäni häpeää: yhteiskunnallista häpeää, kun en taustani takia ole osannut käyttäytyä sillä tavalla kuin kuuluisi. Tai häpeää siitä, kun jouduin tekemään raskaudenkeskeytyksen laittomasti.
Annie Ernaux’n lukijat iästä ja sukupuolestakin riippumatta ovat samastuneet kirjailijan tekstiin. Brittiläinen kirjailija Rachel Cusk kirjoitti esseessään kokeneensa illuusion siitä, miten vuonna 1940 syntynyt Ernaux tuntuu puhuvan tulevaisuudesta, jossa naisen ilmaisun mahdollisuudet olivat rohkeammat ja vapaammat.
Miten hän sen tekee?
– Halusin kirjoittaa Vuodet-kirjan häviämällä itse tapahtumien keskelle. Kirjoitan tytöstä ja naisesta, joka elää kokemuksiaan. Minä en olen henkilöhahmo. Jätin esille vain ajatukset. Me olemme olemassa vain suhteessa aikaamme. Aikakausi tekee meidät ja me teemme aikakauden.
Kuuntele Lukupiiri Tulusto & Kylmälän keskustelu Vuodet-teoksesta:
