Hyppää pääsisältöön

Kirjat

Somaliasta, rakkaudella...

Vuodelta 2015
Päivitetty 04.11.2015 11:07.
Kirjailijat Nura Farah (vas.) ja Nadifa Mohamed
Kuvateksti Kirjailijat Nura Farah (vas.) ja Nadifa Mohamed
Kuva: YLE

Olemme tässä, koska olette molemmat kirjailijoita, aloittaa Heikki Aittokoski haastattelunsa. Arvostan aloitusta, sillä nämä kirjailijat voisi esitellä myös toisellakin tapaa. Helsinki -Lit tapahtuman lavalla istuu kaksi nuorta tummaihoista naista, joiden juuret ovat Somaliassa.

Britanniassa asuva Nadifa Mohamed syntyi Hargeisassa vuonna 1981. Kun sisällissota puhkesi seitsemän vuotta myöhemmin, hän oli perheensä kanssa Lontoossa. Perheen väliaikaiseksi suunniteltu matka muuttui pysyväksi.

Nykyään Suomessa asuva Nura Farah perheineen muutti Somaliasta Kontulaan 1990-luvun alussa. Farah oli tuolloin 13-vuotias.

He ovat molemmat tahoillaan kirjoittaneet kirjan, joka sijoittuu Somaliaan, sen menneisyyteen. Niissä molemmissa myös katsotaan maailmaa enimmäkseen naisten silmin.

Nadifa Mohamedin romaani Kadotettujen hedelmätarha
Kuva: Atenakustannus

Vahvojen naisten tarinoita

- Kadotettujen hedelmätarha sai alkunsa keskusteluista isoäitini kanssa, kertoo Mohamed. - Isoäitini oli huima nainen, hän karkasi kotoa 17-vuotiaana, matkusteli ympäri Itä-Afrikkaa, oppi monia ammatteja, meni naimisiin ja erosi lukuisia kertoja. Hän palasi eläkepäivinään Hargeisaan ja joutui todistamaan maan luhistumista.

...It’s a very human desire to see the world, but they can only exercise it this way.
They have to do this terrifying, illegal migration.

Nadifa Mohamed

- Kun sisällissota puhkesi, hän oli vuoteenomana koska oli ollut auto-onnettomuudessa, eikä päässyt pakenemaan maasta, Mohamed kertoo. Jäljelle jäivät vain ne, jotka eivät voineet lähteä: vammautuneet, vanhukset ja mielisairaat. Halusin kertoa heidän tarinansa.

Nura Farah puolestaan kertoo halunneensa selvittää, miksi hän, tummaihoinen tyttö, päätyi Suomeen. Tämä selvitystyö vei hänet tutkimaan Somalian historiaa, sitä, miksi suuri unelma yhdestä itsenäisestä Somaliasta mureni. Syntyi Aavikon tyttäret.

- Minusta olisi ihanaa, että mahdollisimman monet somalialaiset, etenkin naiset, kertoisivat tarinansa. Me tarvitsemme sitä eheytyäksemme, Farah sanoo.

Nura Farahin teos Aavikon tyttäret
Kuva: Otava

Ihmisen kaipuu johonkin parempaan

Tällä hetkellä molempia kirjoittajia pohdituttaa toinen, hyvin ajankohtainen teema.

- Jos kirjoittaisin nyt Somaliasta, sen täytyisi kertoa maastamuutosta, Mohamed sanoo. Tämä ihmisten virta, joka epätoivoisena etsiytyy jonnekin toisaalle, on valtava aihe. Eikä se aina ole edes epätoivoa - olemme vaeltajakansaa, nomadeja, jotka halajavat toisaalle, johonkin parempaan.

- Niin, vaikka Somaliassa olisi työtä, ihmiset eivät välttämättä ole onnellisia, vaan unelmoivat muutosta muualle, Lontooseen!, Farah jatkaa. - Niin, kukapa ei Lontooseen haluaisi, Heikki Aittokoski toteaa. - Ja tässä onkin se iso ja tärkeä ero, Mohamed toteaa. Jos olet nuori englantilainen, tai nuori suomalainen, lähteminen on yksinkertaista. Somaleille, kuten niin monille muille nuorille maailmassa, se ei ole mahdollista.

Nadifa Mohamed ja Nura Farah - Toista Yle Areenassa

Aiheeseen liittyvää:

Viikon kirja: Viikon kirja: Kirjailija Nura Farah ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Aavikon tyttäret

39 min
Aamun kirja: Nura Farah: Aavikon tyttäret - Toista Yle Areenassa