Jahvetti Kaitala
| Jahvetti Kaitala | |
|---|---|
 Suomen lähetyskunnan edustaja |
|
|
talonpoikaissäädyn edustaja Suomen pietarin lähetyskunnassa 10/22. syyskuuta 1808 – 7. tammikuuta 1809.
|
|
Valtiopäivämies  |
|
|
talopoikaissäädyn edustaja Norrköpingissä 15. maaliskuuta – 15. kesäkuuta 1800.
|
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Jafet Mikonpoika Kirrikaitala (Kaitala) |
| Syntynyt | 13. huhtikuuta 1750 Lammi, Ruotsin valtakunta |
| Kuollut | 17. marraskuuta 1823 (73 vuotta) Lammi, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kansalaisuus | Ruotsi 1750– , Suomi 1809– |
| Ammatti | maanviljelijä |
| Vanhemmat | Isä; Mikko Jaakonpoika Kaitala ja äiti; Kerttu Henrikintytär |
| Puoliso | (1. puoliso) 1776 Maria Juhontytär ja (2.puoliso) 1809 Liisa Aleksanterintytär |
| Tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
| Sotilaspalvelus | |
| Kunniamerkit | Isänmaallisen seuran mitali, lähetyskunnan mitali |
Jahvetti (Jafet) Kaitala, ven. Яфет Кайтала, (13. huhtikuuta 1750 Lammi – 17. marraskuuta 1823 Lammi[1]) oli maanviljelijä, talollinen, ruotsinaikainen valtiopäivämies [2][3] ja Suomen lähetyskunnan jäsen.[4][5][6][7]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Työura ja perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaitalan vanhemmat olivat rälssitalollinen Mikko Jaakonpoika ja Kerttu Henrikintytär. Hän perusti noin vuonna 1780 Kaitala- nimisen uudistilan, jonka menestyksellisestä suoviljelyksestä sai Ruotsin isänmaalliselta seuralta mitalin. Hän toimi seurakunnan luottamustehtävissä että edustajana Norrköpingin valtiopäivillä vuonna 1800.[8][9][10][3] Hän valittiin Uudenmaan ja Hämeen talonpoikien edustajaksi Suomen lähetyskuntaan, joka kävi 1808–1809 aikana Pietarissa neuvottelemassa Suomen sodan jälkeisen ajan uudishallinnosta.[8][10][11][12][9].
Kaitalan ensimmäinen puoliso oli vuodesta 1776 Maria Juhontytär[13] (k. 1808) ja toinen vuodesta 1809 Liisa Aleksanterintytär[14] (k. 1836), joka oli talollinen Tuomas Jutilan leski.[2]
Kunnianosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsin isänmaallisen seuran mitali, myönnetty ansiokkaasta suoviljelyksestä noin. 1780
Keisari Aleksanteri I:n lähetyskunnan muistomitali, jul. 17. marraskuuta 1808.[15][16][17]
.svg){kind=small}
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Papunen, Lammi. Suomenmaa 4, (s. 294-295). Jäsen lähetystössä, joka kävi Venäjän keisarin puheilla Pietarissa Viitattu 24.10.2020.
- Mårtensson, Förteckning över Bondeståndets ledamöter vid riksdagarna 1710-1800 (s. 191). Kaitala valtiopäivämiehenä Viitattu 24.10.2020.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Historiakirjat - Kirjaluettelo hiski.genealogia.fi. Viitattu 7.1.2023.
- 1 2 Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 336. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
- 1 2 Julkisen neuvoston valtiopäiväjäsenet ajalta 1710-1800, (Kaitala) (pdf) (s.191) weburn.kb.se.
- ↑ 1917 Historiallinen Aikakauskirja no 3, s. 73 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 22.1.2023.
- ↑ 15.4.1936 Itä-Häme no 43, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 22.1.2023.
- ↑ 31.10.1939 Vaasa no 294, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 22.1.2023.
- ↑ 24.12.1914 Uusi Suometar no 351, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 22.1.2023.
- 1 2 15.4.1936 Itä-Häme no 43, s. 1 (Päivän muistoja: Lammin kaitala) digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 17.2.2024.
- 1 2 1917 Historiallinen Aikakauskirja no 3, s. 73 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 17.2.2024.
- 1 2 24.12.1914 Uusi Suometar no 351, s. 4 (Etelä-Hämeen talopoikain merkkimiehiä viime vuosisadalla) digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 17.2.2024.
- ↑ Sakari Yrjö-Koskinen: 576 (Finlands historia från den äldsta tiden intill våra dagar) Runeberg maininta Jafet Kaitalasta Suomen lähetyskunnassa runeberg.org. 1874. Viitattu 16.1.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Eräs ehdotus lainapankin perustamiseata digi.kansalliskirjasto.fi. 1917. Viitattu 16.1.2023.
- ↑ Historiakirjat - Kirjaluettelo hiski.genealogia.fi. Viitattu 7.1.2023.
- ↑ Historiakirjat - Kirjaluettelo hiski.genealogia.fi. Viitattu 7.1.2023.
- ↑ Emanuel Thelningin maapäivämaalaus ja Porvoon tapahtumat - PDF Free Download docplayer.fi. Arkistoitu 8.4.2022. Viitattu 5.1.2023.
- ↑ H. J. Boström: Suomen muistorahat, tapahtuma ja juhlamitalit (pdf) acrobat.adobe.com. Viitattu 5.1.2023.
- ↑ Lähetyskunnan talonpoikaismitali (pdf) acrobat.adobe.com. Viitattu 5.1.2023.
.svg){kind=small}
| Aatelisto | Carl Erik Mannerheim (puheenjohtaja) • Karl Fredrik Rotkirch (sihteeri) • Ernst Gustaf von Willebrand (kenraalimajuri) • Petter Silfverskiöld (sotaneuvos) • Carl Arvid Krabbe (asessori) |
|---|---|
| Papisto | Fredrik Lebell • Ivar Wallenius • Nils Johansson Aejmelaeus • Matthias Castrén |
| Porvarit | Jean Gabriel Tjaeder • Eric Borgström • Jonas Carlstedt • Johan Linderth • Carl Hultman • Herman Höckert • Carl Magnus Engman |
| Talonpoikaisto | Bengt (Pentti) Laurikainen • Kustaa Cavén • Jahvetti Kaitala • Pehr Klockars • Matti Pikkarainen |
| ylimääräiset jäsenet: | |
| Turun hovioikeus | Robert Henrik Rehbinder (hovioikeuden asessori) |
| Turun akatemia | Gabriel Erik Haartman (akatemian lääketieteen professori ja entinen rehtori) |
| Kenraali ja poliitikko | Georg Magnus Sprengtporten (hallituskomitean jäsen ja ensimmäinen Suomen kenraalikuvernööri) |
Suomen lähetyskunnan vaalit • Suomen lähetyskunnan edustajat • Suomen lähetyskunta • Suomen lähetyskunnan muistiot • Suomen lähetyskunnan audienssi • Keisarin neuvottelukunta • Porvoon valtiopäivät
