1. jääkäriprikaati (jatkosota)
| 1. jääkäriprikaati | |
|---|---|
 Ruben Lagus |
|
| Valtio |  Suomi |
| Puolustushaarat | maavoimat |
| Aselajit | jalkaväki |
| Osa joukkoa | Ryhmä Oinonen Suomen panssaridivisioona |
| Koko | prikaati |
| Sodat ja taistelut | jatkosota |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia | Ruben Lagus |
1. Jääkäriprikaati (1. JPr) oli varusmiehistä muodostettu nopealiikkeinen ja iskukykyinen yhtymä, joka oli jatkosodan alkaessa ylipäällikön reservinä. Jääkäriprikaatiin kuuluivat jääkäripataljoonat 2, 3, 4 ja 5 ja sodan lopulla vielä panssarijääkäripataljoona. Hyökkäysvaiheessa 1941-1942 kevyt patteristo 11 taisteli 1. jääkäriprikaatin orgaanisena osana Korpiselästä Poventsaan.
Osasto Lagus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1. jääkäriprikaatin perustamiseksi siirrettiin jääkäripataljoonat 2, 3 ja 4 Kuopioon, jossa prikaatinkomentajaksi määrätty eversti Urho Sihvonen perusti prikaatin kevätkesällä 1940. Kesällä prikaatinkomentajan tehtävät vastaanotti eversti Ruben Lagus.[1][2][3]
Laguksen komentaman 1. jääkäriprikaatin sijoituspaikka oli Riihimäki-Kouvola alueella. Riihimäellä 21. kesäkuuta 1941 ilmoittautui Kevyt Patteristo 11:n komentaja kapteeni (myöh. majuri) Vesenterä eversti Lagukselle, jonka jälkeen 1. Jääkäriprikaatiin orgaanisesti liitetty patteristo jatkoi seuraavat päivät koulutuksen hiomista ja yhteistoiminnan harjoittelua jääkäripataljoonien kanssa.[4] 1. Jääkäriprikaati sai käskyn 22. kesäkuuta 1941 valmistautua siirtymään Huutokosken-Varkauden alueelle. Samalla se liitettiin Karjalan Armeijan Ryhmä Oinoseen. Prikaatiin liitettiin heinäkuun lopulla panssaripataljoona, jolloin muodostettiin osasto Lagus. Osastoon kuuluivat panssaripataljoonalla vahvennetun prikaatin lisäksi jalkaväkirykmentti 44, kenttätykistörykmentti 3:n III patteristo, raskaat patteristot 2 ja 3, pioneeripataljoona 1 sekä 12. autokomppania.
Sotatoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sotatoimien alettua myöhään illalla 9. heinäkuuta 1941 jalkaväkirykmentti 44 valtasi Korpiselän kirkonkylän aamupäivän aikana 11. heinäkuuta.[5] Sen jälkeen jääkäriprikaati aloitti vetäytyvän puna-armeijan takaa-ajon kohti Tolvajärveä. Kun Kokkarin kylä vallattiin rynnäköllä, hyökkäys oli edennyt kahdessa vuorokaudessa viitisentoista kilometriä. Tolvajärvi saavutettiin 12. heinäkuuta, jolloin päävoimat käännettiin Kokkarista etelään.[6] Heinäkuun aikana vallattiin vielä Salmi ja Vitele.[7]
Osasto Lagus aloitti 5. syyskuuta etenemisen tavoitteena Aunus ja Mäkriän risteys. Vielä samana iltana tapahtuneen Aunuksen valtauksen jälkeen osasto jatkoi edelleen Tuuloksenjoen kautta Syvärille ja Petroskoihin.
Panssaridivisioona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Panssaripataljoonasta tuli maaliskuussa 1942 muodostetun panssariprikaatin I pataljoona, ja osasto Laguksesta tuli kesäkuussa Panssaridivisioona, johon jääkäriprikaati kuului. Prikaati siirrettiin kesäkuussa 1943 etulinjaan Syvärin rintaman länsiosaan.
Komentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Albert Puroma 1944 - elokuu 1944
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Olli Nuoramo & Väinö Hahtela: Hämeen jääkäripataljoona. Hämeenlinna: Hämeen jääkäripataljoona, 1974. ISBN 951-99014-5-0
- Kymen jääkäripataljoona. Hamina: Kymen jääkäripataljoona, 1961.
- Suominen, Pertti: Jääkäripataljoona2 - Uudenmaan jääkäripataljoona 1921-1971. Helsinki: Uudenmaan jääkäripataljoona ja Uudenmaan jääkäripataljoonan kilta, 1971.
- Merikallio, Väinö: Jääkäriprikaati hyökkää. JPr:n taisteluvaiheet Moskovan rauhan rajalta Tuulosjoelle. Helsinki Otava 1954
- Seppälä, Helge: Kevyt Patteristo 11 Suomen sodassa 1941–1945. Teoksessa Mauri Sallinen (toim.) Jääkäritykistö 1916–1966, Helsinki WSOY 1966, 166–183.
- Paulaharju, Jyri: Jääkäritykistö 1916–1996. Hämeenlinna Jääkäritykistön kilta 1996 ISBN 952-90-7021-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hämeen jääkäripataljoona s. 117
- ↑ Kymen jääkäripataljoona s. 44
- ↑ Suominen, Pertti s. 62
- ↑ Merikallio 1954 [1942]: 14-15; Seppälä 1966, 166–168; Paulaharju 1996, 59–60.
- ↑ Porvali, Mikko: Kohti itää. Päämajan kaukopartio-osasto Vehniäinen 1941, s. 170. Atena Kustannus Oy, 2021. ISBN 978-952-300-842-7
- ↑ Porvali s. 170–171.
- ↑ Porvali s. 199.
