Viime vuonna maailmankuulun kalifornialaisfestivaalin Coachellan kävijä saattoi yllättäen törmätä pienimuotoiseen protestiin. Sabrina Carpenterin, Lana Del Reyn ja Doja Catin lomassa esiintynyt palestiinalaistaustainen artisti Saint Levant otti keikallaan taustatanssijansa kädestä kiinni ja alkoi tanssia dabkea.
Samoja liikkeitä on tanssittu viime vuosina Israelin hyökkäyksiä vastustavissa mielenilmauksissa ympäri maailmaa: Ranskassa, Yhdysvalloissa, Puolassa, Tšekissä, Isossa-Britanniassa, Turkissa, Etelä-Koreassa, Chilessä, Suomessa.
Palestiinalaisille tanssista on tullut politiikkaa, kansantanssi dabkesta oma protestoinnin muotonsa.
Tanssiharrastaja Radja saa dabkesta lievitystä Gaza-uutisvirtaan
Jos suomalaiset käyvät vaikeassa tilanteessa terapiassa, niin palestiinalaiset tanssivat, kärjistää Radja Abuzaid.
Abuzaid harrastaa tanssia helsinkiläisessä Al Huriya -nimisessä dabkeryhmässä. Tänä vuonna perustettu ryhmä on esiintynyt muun muassa Euroviisuja boikotoineessa Eurovisioff-tapahtumassa. Boikotoinnin syynä oli EBU:n hyväksymä Israelin osallistuminen viisuihin.
Abuzaidille dabke on ollut ensisijassa tutustumista omiin juuriin. Abuzaidin isä on palestiinalainen, mutta kotona dabkea ei pahemmin tanssittu.
Tanssi on käynyt terapiasta myös Abuzaidille järkyttävien Gaza-uutisten keskellä. Tunnilla saa juttuseuraa ja itse tanssiminen on niin fyysistä, ettei sitä tehdessä ehdi ajattelemaan mitään muuta.
Dabkea tanssitaan aina yhdessä
Dabkessa tanssijat liikkuvat esimerkiksi käsi kädessä, hypähtelevät ja polkevat maahan. Etumaisena muodostelmassa on yleensä joukon taitavin tanssija, joka voi tehdä muita haastavampia liikkeitä. Tanssin nimi on perua arabiankielisestä sanasta dabaka, joka tarkoittaa jalkojen tömistelyä tai äänen pitämistä.
Oleellisinta on yhdessäolo, Abuzaid sanoo. Dabkea ei tanssita yksin eikä piiriä koskaan suljeta, jotta kenellä tahansa olisi mahdollisuus liittyä mukaan.
– Dabken historiasta on eri versioita, mutta kaikki liittyy talkoisiin. Että on yhteisö, joka tekee yhdessä työtä.
Yhden teorian mukaan tanssiaskeleet ovat muodostuneet, kun paikalliset ovat polkeneet maata kylvön yhteydessä. Toisen mukaan ihmiset ovat talloneet savimajojen kattoja vahvemmiksi.
Lähi-idän Levantin alueella syntynyt tanssi on kulkenut pitkän matkan häistä ja muista juhlista mielenilmaukseksi. Nyt ainakin kaksi ryhmää opettaa dabkea lapsille Gazan raunioiden keskellä.
Dabken harrastamisella on kulttuurin säilyttämisen lisäksi oleellinen merkitys elinvoiman mittarina. Esimerkiksi Aucklandin yliopiston tanssintutkimuksen professori Nicholas Rowe puhui viime vuonna Al Jazeeran haastattelussa, kuinka toisen vallan alla oleva ihminen voi tanssimalla ilmaista, ettei hänen elämänhaluaan voi nujertaa.
Silti se tuntuu Abuzaidista ristiriitaiselta.
– On hienoa, että dabkella pystyy ilmaisemaan mieltä. Ja toisaalta on surullista, että pitää osoittaa, että meissä on jotain kaunista.
Tanssi nähdään länsimaissa lähinnä hauskanpitona
Tanssi on keskeinen osa protestointia myös esimerkiksi alkuperäiskansojen keskuudessa. Suomessa otsikoihin nousi marraskuussa video Uuden-Seelannin parlamentissa tapahtuneesta mielenilmauksesta, jossa maoripuolue esitti perinteisen haka-tanssin, jolla se vastusti uutta lakiesitystä. Tänä keväänä kumottu lakiesitys pyrki tulkitsemaan uudelleen brittiläisten siirtomaaherrojen ja maorien välistä 185 vuotta vanhaa sopimusta.
New Yorkissa kuvatussa Youtube-videossa katu täyttyi electric slide -nimistä rivitanssia tanssivasta ihmisjoukosta vuonna 2020, kun se vastusti poliisiväkivaltaa ja kunnioitti poliisin surmaamaa George Floydia.
Professori Rowen mukaan länsimaissa tanssia on yleensä totuttu pitämään pinnallisena hauskanpitona. Etenkin marginalisoiduille ihmisryhmille se on kuitenkin tapa osoittaa myös surua, vihaa tai solidaarisuutta.
– Täällä on ehkä vaikea ymmärtää, miten tanssiminen voi olla protestointia, kun ei tarvitse todistaa olevansa ihminen tai jonkin arvoinen, Abuzaid toteaa.
Hän ajattelee, että Lähi-idän tanssi on mielenosoittamista jo olemukseltaan, koska arabeista ja muslimeista on yhä rasistisia mielikuvia ympäri maailmaa.
Arabiankielisiä kansainvälisiä hittejä?
Lähi-idästä tuleva populaarimusiikki on myös saanut länsimaissa viime vuosina enemmän huomiota. Esimerkiksi palestiinalais-chileläinen poptähti Elyanna teki Coachella-historiaa vuonna 2023, kun hän esitti festivaalin historian ensimmäisen arabiankielisen keikan. Tammikuusta 2025 lähtien artisti on kiertänyt maailmaa Coldplayn jättikiertueen lämmittelijänä.
Coachellassa dabkea tanssinut Saint Levant tuo syksyllä musiikkinsa ja Gaza-aktivisminsa taas esiintymislavoille Eurooppaan.
Kuluneen vuosikymmenen aikana popteollisuus on parittanut artisteja yli kieli- ja musiikkimarkkinarajojen, kuten espanjan- ja koreankielisiä laulajia Justin Bieberin ja Megan Thee Stallionin kaltaisten tähtien kanssa.
Kenties seuraavaksi länsimaissa soi iso hitti, josta puolet laulaa arabiaksi Lähi-idästä tuleva artisti.
