Ylen Kulttuuriykkösen kevään ja kesän jaksoissa teimme kulttuurijournalismia Heinolasta, Jyväskylästä, Karjaalta, Kaustiselta, Lapualta, Mäntästä, Pyhtäältä, Riihimäeltä, Ruovedeltä, Tammisaaresta ja Varkaudesta. Syyskuun teatteripoiminnoissa nostimme esityksiä Kajaanista, Kokkolasta, Lahdesta ja Oulusta. Lokakuun taidemuseo- ja galleriakatsauksessa olivat vuorossa Rovaniemi, Tampere ja Turku.
Viime kuukausien näkyvä alueellinen painotus ei ole sattumaa. Olemme suunnanneet joka arkipäivä Yle Radio 1:ssä ja Yle Areenassa ilmestyvään Kulttuuriykköseen lisäresursseja niin, että toimittajat voivat tehdä yhä enemmän haastatteluja, reportaaseja ja suoria lähetyksiä maakunnista. Myös Helsingissä tehtäviin haastatteluihin on tietoisesti haettu asiantuntijoita pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.
Kulttuuriykkönen seuraa kulttuuria kaikkialla, missä sitä tehdään. Lisäämällä alueellista kulttuurijournalismia voimme näyttää monipuolisemman ja ajantasaisemman kuvan maamme kulttuuritarjonnasta ja -tekijöistä.
Lisäpontta alueellisuuteen saimme kevään kyselystä, jossa pyysin teiltä ajatuksia siitä, mitä kulttuurisisältöjä kaipaatte Yleltä. Yksi toive toistui vastauksissa usein: kulttuuria eri puolilta Suomea. Tähän toiveeseen olemme nyt tarttuneet.
Taltiointeja pieniltäkin paikkakunnilta
Koko Suomi näkyy entistä vahvemmin myös muussa kulttuurisisällössämme, kuten musiikkitaltioinneissa, dokumentaarisissa sisällöissä ja draamassa.
Tämän vuoden aikana musiikkitaltioinnin kohteena ovat esimerkiksi Uudenkaupungin Crusell-viikko, Outokummun Kaivosfestivaali, Naantalin Musiikkijuhlat, Riihimäen Kesäkonsertit, Sastamala Gregoriana, Sysmän Suvisoitto, Tampere Jazz Happening ja Viitasaaren Musiikin aika. Kaikkiaan taltiointeja tehdään parillakymmenellä paikkakunnalla ympäri maata.
Kun paikallisia konsertteja ja festivaaleja lähetetään radiossa, televisiossa ja Yle Areenassa, ne ovat kaikkien ulottuvilla asuinpaikasta ja lompakon paksuudesta riippumatta.
Dokumentit tarjoavat samaistumispintaa
Marraskuun lopulla ilmestyvässä No Plan B -dokumenttisarjassa seuraamme kolmea pohjoissuomalaista nuorta, jotka tavoittelevat unelmiaan kulttuurin parissa. Sarja näyttää, että sitä luodaan kunnianhimoisesti myös kaukana pääkaupungista.
Maantieteellä on merkitystä, kun päätämme, mitä dokumentteja teemme.
Lomittajat-sarjan toisella kaudella, joka julkaistiin elokuun lopulla, seuraamme maatalouslomittajia Jalasjärvellä, Juupajoella ja Kuhmossa. Saamme tutustua lomittajien työhön ja kuulla heidän ajatuksiaan maatalouden murroksesta, lähiruoasta, jaksamisesta ja huoltovarmuudesta.
Lomittajien kaltainen sarja tuo maaseudun haasteet lähelle. Katsoja näkee, mitä murros tarkoittaa yksittäisen ihmisen arjessa.
Koko Suomen näkyväksi tekeminen ei tarkoita vain maantieteellistä ulottuvuutta. Haluamme kertoa ihmisistä, jotka eroavat toisistaan esimerkiksi arvoiltaan, taustaltaan, toimeentuloltaan tai ajattelutavoiltaan.
Osalle yleisöstä voimme tarjota samaistumispintaa – katsoja tunnistaa itsensä ja oman elämäntilanteensa sarjoista. Toisille voimme tarjota mahdollisuuden kurkistaa toisen ihmisen arkeen ja ajatusmaailmaan. Dokumentit voivat antaa unelmia, joita kohti kurkottaa.
Kuvauspaikka on osa tarinaa
Dokumentaarisen kerronnan tapaan myös draama kuljettaa tietoa ja ymmärrystä. Fiktion puolella haemmekin jatkuvasti sisältöjä, jotka kertovat elämästä maakunnissa. Elokuvan tai draamasarjan kuvauspaikka ei ole vain tapahtumien tausta: alueen tunnelma ja ihmiset ovat osa tarinaa. Draaman kautta voi rakentaa alueellista identiteettiä.
Heinäkuussa Ylä-Sawon kerma -sarjaa kuvattiin Iisalmessa, Kiuruvedellä ja Vieremällä. Tämä komediasarja kertoo värikkäästi nuorten aikuisten elämästä maaseudulla. Sen takana on oululainen Whatever Pictures, ohjaajana vieremäläinen Jukka Vidgren.
Tuotantoyhtiöt avaavat Ylen tarjontaan näkökulmia, joita meillä ei yksin olisi. Mitä laajempi tekijäjoukko, sitä useampi tapa katsoa Suomea – viime vuonna teimme yhteistyötä 120 kotimaisen tuotantoyhtiön kanssa. Oululainen näkee Suomen eri tavalla kuin helsinkiläinen.
