Tätä se tiesi. Kilpailun palauttaminen SM-liigaan nimittäin. Keskiviikkoiltapäivänä nähtiin jo kolmannet valmentajapotkut kuluvalle syksylle, kun HIFK vapautti tehtävistään päävalmentaja Olli Jokisen sekä koko valmennustiimin. Loppukauden edustusmiehistöä luotsaa kuopiolaistaustainen Tommi Miettinen.
Minkäänlaisena yllätyksenä ei Jokisen potkuja voinut pitää. Yllättävämpää oli, ettei yhteisö ympärillä äitynyt samanlaiseen aggressiiviseen valmentajan ulossavustukseen kuin edellisen valmentajan Ville Peltosen viimeisinä aikoina. Ei, vaikka Jokisen HIFK oli paljon enemmän sekaisin kuin Peltosen.
Ralli penkkien takana on juuri nyt historiallisella tasolla. Tuskin Kari Jalosen äkkinäisestä ja todella dramaattisesta vetäytymisestä Tapparan penkin takaa maanantaina oli ehditty toipua, kun HIFK:n urheilujohtaja Janne Laukkanen päätti vapauttaa Jokisen.
Pari viikkoa takaperin kenkää sai KooKoon Jouko Myrrä ja sitä aiemmin Jokerien Tomek Valtonen.
On jokseenkin hullua ajatella, että valmentaja on lokakuun loppuun mennessä vaihtunut niin menneen kauden mestari- kuin hopeajoukkueessakin. Helsinkiläisseuroista kumpikin on antanut luotsilleen kenkää. Tappara toki joutui tilanteeseen vastoin tahtoaan, mutta yhtä kaikki.
Joku voisi kysyä, että mitä täällä tapahtuu?
Nyt loppui puuhastelu
Liekkinsä kadottanut Kari Jalonen on tarinassa oma lukunsa, mutta muutoin vaihdokset penkkien takana ovat olleet täysin odotettuja.
Ennakkoon oli epäselvää, mistä keksi lähtee murenemaan, mutta varmaa oli, että se murenee ja mitä todennäköisimmin useassa paikassa.
Kilpailun palauttaminen keskiöön tiesi valmentajille kovia aikoja.
SM-liiga päätti läpi vuosituhannen kestäneen häpeällisen puuhastelunsa jälkeen menneenä keväänä aukaista sarjan. Sillä tavalla ihan aikuisten oikeasti avata sen. Linjattiin, että lähtö B-sarjaan tulisi kolmelle joukkueelle, tulevina vuosina yhdelle.
Jokainen vähänkään urheilua seuraava osasi arvata, mitä tästä seuraisi.
Piilopaikat sarjan sisällä katosivat sillä sekunnilla. Kotimaisessa pääsarjakiekossa palattiin aikaan, missä tuloksilla onkin taas ihan oikeasti merkitystä. Ei suojaverkkoja, ei takaseiniä. Epäonnistuminen tietäisi putoamista, taloudellista katastrofia ja saattaisi uhata jopa seuran olemassaoloa.
Oli jo menneellä kaudella nähtävissä, mitkä joukkueet tulisivat olemaan vaikeuksissa pelinsä kanssa. Kovien rahasummien polttaminen pelaajistoon on vain harvoin paikannut osaamisvajetta penkin takana. Tältä osin ainakin helsinkiläisjoukkueita koskeneet uhkakuvat realisoituivat melko odotetusti.
Myös seurajohtajien osalta peli meni kovaksi.
Kun paine kasvaa armottomassa pudotuspelissä valtavaksi, myös urheilujohtajien tekemiset ovat aivan erilaisen tarkastelun alla.
Olisi helppo kaataa epäonnistumiset potkut saaneiden valmentajien niskaan, mutta niin Valtosta, Myrrää kuin Jokista yhdistää seurajohdon tekemät isot virheet. Ensimmäisessä vaiheessa näistä virheistä maksaa aina päävalmentaja.
Siimat kiristyvät nyt myös toimistoilla. Tuskin yhtäkään pääsarjaseuraa on johdettu yhtä pitkään yhtä huonosti kuin HIFK:ta hallitustasolta alkaen. Tämän seurauksena ikoninen seura on vaarassa pudota sarjasta. Olli Jokisen palkkaaminen tai joukkueen kyntäminen tällä ja viime kaudella on tässä farssissa vain lillukanvarsi.
Lisää tulee
Kenenkään potkuista on turha iloita, mutta samaan aikaan on sanottava, että pääsarjan avaaminen on parasta, mitä SM-liigalle on tapahtunut sitten sen perustamisen 1976.
Se kuuluisa tilataksillinen jääkiekkovaikuttajia, jotka poistivat kotimaisesta pääsarjakiekkoilusta kilpailun, teki lajille valtavan karhunpalveluksen.
Jatkossa vain osaaminen ratkaisee.
Jos homma ei toimi jäällä tai toimistolla, jälki on rumaa ja päitä putoilee.
Valtosen ja Jokisen potkuista voi keskustella monesta eri näkökulmasta, mutta samaan aikaan on selvää, ettei osaaminen kerta kaikkiaan vain näyttänyt riittävän. Alkeellista lupaustakaan pelin aukeamisesta ei ollut näkyvissä.
Toinen toistaan kyseenalaisempia valmentajapalkkauksia on nähty myös viime vuosina, koska viime kädessä tuloksilla ei ole ollut tuon taivaallista merkitystä. On voitu puuhastella vailla takapainetta.
Enää ei voi.
Maskit on poistettu ja tekeminen ratkaisee – ja tämä koskee myös seurajohtajia.
Jos menneellä kaudella ei nähty yksiäkään valmentajapotkuja, jatkossa niitä on tulossa lisää. Peli on raakaa, mutta niin se tapaa huippu-urheilussa olla, ja korvaus työstä tulee sen mukaan. Suomessa tämä vain unohdettiin pariksi kymmeneksi vuodeksi.
