Hän on kuin glamourbeibe kultakauden Hollywoodista, mutta mekko savuaa ja hän puhuu puhelua banaaniin.
Yleisö ympärilläni on villinä. Ihmiset nauravat niin etteivät ole pysyä taittotuoleillaan. Moni pyyhkii silmiään.
Olen lumoutunut mutta pihalla. Brittikoomikko Elf Lyonsin show raastavasta erosta menee osin ohi.
Mitä tämä huippuälykäs Hitchcock-pastissi on? Komedian avantgardea? Olen taas kävellyt saliin vähän riskillä.
Tätä on Fringe. Maailman suurin taidefestivaali, Skotlannin Edinburghissa, aina elokuussa.
Tänä vuonna mukana on yli 4200 esitystä.
Kolme vuotta sitten olin Edinburghissa Fringen aikaan ensi kertaa ja rakastuin. Voin yrittää kiemurrella ja etsiä muuta ilmausta, mutta rakkautta se oli.
Esitykset pyörivät aamusta iltaan, intoilevat teatterifanit täyttivät kadut. Ehdin vain muutamaan esitykseen ja halusin takaisin.
Fringeä ei voi ottaa haltuun
Fringe kestää reilut kolme viikkoa. Tänä vuonna mukana on yli 4200 esitystä.
Kiinnostaisiko show neulomisesta tai laitepilateksesta? Aiheiden kirjo on valtava.
Mikään yhdistelmä ei ole mahdoton. Hämähäkkimies Bollywoodissa? Endometrioosimusikaali? Buddha Wears Prada?
On klassikoita ja klassikoiden uudelleentulkintoja. HAM: Hamlet lihateollisuudessa.
Vincent van Goghista on viisi esitystä.
Miten tästä lähtee valitsemaan?
Eurooppalaisella taidetapahtumakentällä Fringe on erikoinen jättiläinen. Se on luonteeltaan erilainen kuin tarkasti kuratoidut ja paljon pienemmät festivaalit, kuten Avignonin teatterifestivaali Ranskassa. Fringessä osa keskuksista kuratoi eli valikoi ohjelmistonsa, osa vuokraa tiloja kaikille halukkaille.
Täällä on kovia ammattilaisia, opiskelijoita ja harrastajia. Ihan kaikkea.
Lähden reissuun onneksi kahden Fringe-konkarin kanssa. Ostamme lippuja ennakkoon tärppien perusteella, mutta pelivaraa jää paikan päälle. Word of mouth on tärkeä kriteeri.
Ja tärkeintä on oma intuitio.
Vaikka täällä viettäisi koko kuukauden – mikä olisi hulluutta – näkisi esityksistä vain muutaman prosentin. Fomo liukenee lopulta tarjonnan hulppeuteen.
Fringe on eksistentiaalinen haaste. On päätettävä itse.
Saunateatterin suosio kasvaa
– Bara bada bastu!
Edessäni jonossa pikkuspeedoihin sonnustautunut lihaksikas lontoolainen on kuullut, että tulen Suomesta. On aamu, ja olemme menossa reiveihin, saunaan.
Festivaalin tämän vuoden hypetetyimpiä uutuuksia on saunateatteri. (The Times ja The Guardian eivät pysty pidättäytymään kutsumasta sitä kuumimmaksi jutuksi.)
Vanhan yliopistorakennuksen takapihalle on rakennettu keskus, jossa vannotaan hikoilun ja taiteen yhdessä hyvää tekevään voimaan. Kirjavassa ohjelmistossa on klubbailua ja esitys Virginia Woolfin Aalloista.
Sähkösauna vetää 80 henkeä ja kyllä, se on kuuma. Hiki tulee. Pihalla voi pulahtaa viileään kylpytynnyriin.
Ei, täällä ei olla alasti. Tanssimme uikkareissa uv-valoissa, kun lasin takana dj soittaa Funkytownia.
Illalla testaamme ystävien kanssa saunataideklubia, jossa esitetään improa ja lyhyt näytelmä.
Eksoottisinta molemmilla kerroilla on saksalainen aufguss-ohjelmanumero. Seremoniamestari iskee yrteiltä tuoksuvan jääpallon mäsäksi kiukaalle ja viihdeartistin elkein löyhyttelee kuumaa tuoksuhöyryä pyyhkeellä ympäri saunaa. Lauteilla kannustamme ja fiilistelemme.
Höpsöä, hauskaa, rentouttavaa.
Saunateatteri on kasvava kansainvälinen ilmiö. Kokeilu on viihdyttävä ja taatusti vaihtelua perisuomalaisen hartaalle kylpemiselle. Taiteellinen anti jää vähän arvoitukseksi.
Ainakin saunominen lämmittää. Keli on koko viikon vilakka ja sadekuurot iskevät niskaan tämän tästä.
Festivaalisuma tuplaa Edinburghin väkiluvun
Miksi teatteriväki sitten tungeksii Skotlannin toiseksi suurimpaan kaupunkiin?
Vuonna 1947 Edinburghiin perustettiin uusi taidefestivaali, korkeakulttuurisesti profiloitunut ja edelleen järjestettävä International Festival. Heti ensimmäisenä vuonna sen reunamille – fringe – ilmestyi esiintymään kutsumatta kahdeksan teatteriryhmää.
Vuosien aikana mukaan on tullut niin sirkustaidetta, tanssia kuin musiikkia. Komedian osuus on ollut pitkään niin suuri, että moni tuntee Fringen komediafestivaalina.
Valitus, että Fringe on paisunut liian suureksi, alkoi jo 1950-luvulla.
Nykyisin Fringe-sateenvarjon alla järjestetään satoja festivaaleja ympäri maailmaa, myös Turussa. Tallinnan Fringe on käynnissä parhaillaan.
Edinburgh vetää turisteja ympäri vuoden, mutta elokuussa kaupungin puolimiljoonainen väkiluku tuplaantuu. Kuukausi on eri festivaalien suursumaa, ja Fringe niistä näkyvin. Teatteriin kiiruhtaessa saa varautua siihen, että jalkakäytävillä edetään madellen.
Kissat kuuhun, naiset historiaan
– Kuka oli maailman ensimmäinen naispresidentti?
Yleisö täydessä salissa empii häkeltyneenä. Isabel Perón ehti johtaa Argentiinaa 1970-luvulla puolitoista vuotta, mutta historia on pitkälti unohtanut hänet. Mitä naisen pitää tehdä, jotta hänet muistettaisiin, haastaa brittikaksikon iloitteleva show. Ehkä hänestä pitää tehdä musikaali?
Muistamme kyllä Evitan, Juan Perónin ensimmäinen puolison sekä Andrew Lloyd Webberin menestysproduktion. Nyt laulamme hurmiossa yhteiskaraokea Isabelista.
Entäs tämä: sirkusesitys kertoo, että Sambiassa oli 1960-luvulla avaruusakatemia. Kohti kuuta, afronautti ja kaksi kissaa! Yllättävät tositarinat historiasta tönäisevät ajatuksia uuteen asentoon.
Esityspaikat ovat kaikkea utareet kohti taivasta sojottavasta lehmäteltasta vanhaan anatomiseen teatteriin eli luentosaliin, jossa tehtiin ruumiinavauksia.
Välillä Fringe vie festarikuplaan, jossa ulkomaailma tuntuu kaukaiselta. Mutta usein se tuo maailman näyttämölle.
Kuten silloin, kun palestiinalaiskoomikko kertoo, miten miehitysvalta pilasi ensitreffit.
Edistyksellinen ja eriarvoinen
Fringe on kaikille, sanovat festivaalin järjestäjät. Ajatus on kaunis, mutta ei täysin toteudu.
Moninaisuudesta huolimatta festivaali kävijöineen vaikuttaa varsin valkoiselta eikä ole kovin esteetön.
Fringe maksaa. Olen säästänyt rahaa ja lomapäiviä matkaan keskellä sesonkia. Toisaalta esitysliput ovat maltillisen hintaisia Suomeen verrattuna, itselläni noin 13–28 euroa.
Esiintyjistä osalla on rahoitusta takanaan, mutta vain harva saa varsinaisia korvauksia. Moni maksaa siitä, että pystyy esiintymään Fringessä usean viikon ajan.
Esitykset ravistelevat asenteita ja rakenteita, mutta festivaalissa näkyy nykymaailman eriarvoisuus.
Fringe luo uskoa tulevaan
Festivaali tekee kuitenkin mahdolliseksi paljon ja monille. Tunnelma on välitön ja kansainvälinen. Fringe-hurmosta luo tänä vuonna tuhansia esiintyjiä 68 eri maasta.
Muiden fanien ja tekijöiden kanssa ajautuu helposti juttuihin. Tekijöiden puheissa toistuu, että Fringe valaa uskoa tulevaisuuteen.
– Fringeen osallistuminen on ollut todella inspiroivaa. Täällä tulee todeksi se, että yhteyksiä pystyy löytämään vaikka kuinka kaukaisilta vaikuttavien paikkojen välillä, sanoo brasilialainen näytelmäkirjailija ja ohjaaja Dante Passarelli, johon törmäämme useamman kerran viikon aikana.
Näemme Passarellin käsikirjoittaman, mustan huumorin sävyttämän melodraaman, jota esittää indieteatteri São Paulosta. Miljoonakaupunki tukee paikallisia ryhmiä esityksien tuomisessa Edinburghiin.
Samoin tekevät esimerkiksi Quebec ja Tanska. Suomella on ollut aiemmin samankaltainen vientihanke.
Menestys Fringessä on avittanut Stephen Fryn ja Emma Thompsonin uria.
Englanninkielisessä maailmassa Fringellä on iso rooli: se voi tuoda läpimurron brittitelevisioon, jopa maailmanmaineeseen. Menestys Fringessä on avittanut esimerkiksi Stephen Fryn ja Emma Thompsonin uria.
Australialaiskoomikko Hannah Gadsby sai Fringessä vuonna 2017 parhaan komediashow’n palkinnon, jota kutsutaan komedian Oscariksi. Hän sai Netflix-diilin ja myy loppuun saleja ympäri maailmaa.
Samana vuonna ehdolla oli myös Elf Lyons.
Tämän vuoden esityksessä Lyons taistelee sydänsurusta ulos Apollo 13:n pelastusoperaation opein. Kaikkihan me haluamme rakkautta, hän pohtii.
Rakkauteen kuuluvat riskit.
Näen yhteensä 17 esitystä. Viikon oudoin tapaus käy, kun luulen meneväni katsomaan minimalistista japanilaisesitystä. Päädyn seuraamaan piirtoheittimillä tehtyä varjoteatteria, jonka räyhäkkyys tuo mieleen pikkuveljien ukkelileikit lapsuudessa. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä se vangitsee.
Fringe-viikon voisi yrittää suorittaa oikein ja buukata täyteen takuuvarmoja hittejä. Mutta kannattaako peesailu, elämässä muutenkaan?
Täällä näkee uusia, tässä ajassa kiinni olevia esityksiä. Niin huippuja kuin huteja.
Fanille Fringe on juhlaa. Teatterirakkauden jakaminen toisten ihmisten kanssa on voimakas kokemus. Ja parasta on sattumanvarainen löytämisen ilo.
