Metsästäjäin keskusjärjestön erikoissuunnittelija Harri Norbergin mukaan tämä pitää paikkansa.
- Pohjois-Suomi on erityisasemassa pinta-alan suuruuden, suurten kairojen ja vähäisen asukasmäärän vuoksi. Varsinaisia petoyhdyshenkilöitä on pohjoisessa valitettavan vähän, minkä takia petojen havainnointi ei ole samalla tavalla täysimääräistä kuten etelässä.
Riistanhoitoyhdistysten valitsemien varsinaisten petoyhdyshenkilöiden lisäksi havaintoja selvitellään Metsähallituksen erityislaskennan pohjalta ja toistaiseksi vain puhelimitse poroisänniltä. Norbergin mukaan näiden eri toimintatahojen yhteistyötä pyritään jatkossa lisäämään.
Ongelmia myös lupakiintiöissä
RKTL:n erikoistutkija Ilpo Kojola myöntää ongelman pohjoisen alueen laajuuden ja harvan havainnointiverkoston suhteen, mutta nimeää myös, että toisaalta viime vuonna lupakiintiö ei ole täyttynyt esimerkiksi ilveksen ja karhun osalta.
- Ilvesluvista jäi käyttämättä viime vuonna parisenkymmentä Lapin riistanhoitopiirin alueella. Tässä pitäisi miettiä ratkaisua säännösmuutoksilla esimerkiksi metsästysaikojen suhteen.
Lapin riistanhoitopiiri määrittelee yhteiset lajikohtaiset petokiintiöt koko Lapin alueelle. Suomen Porosaamelaisten yhdistys on vaatinut pohjoisimpien paliskuntien alueelle erikseen omia kiintiöitä, sillä usein luvat myönnetään Lapin eteläisempiin osiin ja ne ehditään käyttää tai umpeutuvat ennen kuin niitä ehditään pohjoisempana hakea.
YLE Saame/ Ailu Valle
