Ihmisillä on pääasiallisesti lemmikkeinä kissoja tai koiria, mutta kuusamolaisella Sulo Karjalaisella on karhuja.
Karjalaisella on kokonaista kuusi karhua hoidettavanaan, suurin niistä on monissa elokuvissakin esiintynyt 450 kiloa painava, 16-vuotias Juuso.
Karhuista on tullut miehelle tärkeitä.
– Ne on minun perheystäviä, lemmikkejä, ihan niin kuin koirat tai mikä tahansa eläin, jonka kanssa on ystävystynyt ja saavuttanut luottamuksen. Karhujen kanssa ei pärjää, jos ei saa luottamusta.
Karjalainen peri karhut petoeläintutkimuskeskukselta
Juuso ja muut karhut asuvat aidassa, koska ne eivät pärjää luonnossa.
Aiemmin osa niistä asui valtion petoeläintutkimuskeskuksessa, joka kuitenkin lakkautettiin Kuusamossa 90-luvulla. Karhujen oli joko ryhdyttävä turismin vetonaulaksi tai kuoltava.
Sulo Karjalainen on työskennellyt ikänsä karhujen kanssa ja päätti ottaa ne luokseen. Hän vahvistaa todeksi lastensadun karhusta, joka tykkäsi herkuista.
– Hunaja on ylitse kaiken. Hunaja, omenat, poronliha ennen kaikkea ja merilohi.
Viimeksi tänä keväänä Karjalaiselle tarjottiin Lappeenrannasta orpoa, nuorta karhua, mutta aitaukset ovat täynnä.
Karhun kohdatessa tärkeää on pitää kasvot karhuun päin
Saamelaisten vanhan tarinan mukaan kannattaa pyllistää, kun kohtaa karhun. Karjalaisella kuitenkin on antaa parempia neuvoja, jos karhu tulee vastaan.
– Pitää pysähtyä, pitää kasvot aina karhuun päin ja perääntyä takaperin pois. Karhulle ei saa kääntää selkää ja lähteä juoksemaan, koska silloin karhu ajattelee, että minäpä vähän korjaan vauhtia, Karjalainen valottaa.
